Jyrki Räikkä
Yritysverotuksen uudistus on työläisten ja talonpoikien
punamultahallitukselle kova pala purtavaksi, sillä päähallituspuolueiden
peruskannattajien toiveet veroratkaisun sisällöstä ovat monin kohdin
keskenään ristiriidassa. Kiista maatalousyrittäjien metsätulon
alv-huojennuksesta voi olla vain esimakua tulevasta.
Uudistuksen yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa, mutta hallituksen
omaksuma suunta on selvä: yhteisö- ja pääomaverotusta lasketaan. Kysymys on
vain siitä, kuinka monella prosenttiyksiköllä.
Hallituksen suunnitelma lähtee olettamuksesta, että muutaman
prosenttiyksikön veronalennus parantaa Suomen kilpailukykyä valtioiden
välisessä verokilpailussa ja houkuttelevuutta yritysten sijaintipaikkana.
Se jää nähtäväksi, sillä verokilpailussa tai tuotantokustannusten
alhaisuudessa esimerkiksi naapurimaa Viron etumatkaa ei kurota kiinni
millään ilveellä - Kiinasta puhumattakaan.
Verouudistuksen "dynaamisista vaikutuksista" voidaan esittää vain
valistuneita arvauksia. Melkoisella tarkkuudella voidaan laskea ainoastaan
se, kuinka paljon valtion tulot alenevat välittömästi sen jälkeen, kun
veronalennuksen suuruudesta on päätetty ja se on pantu toimeen. Sekin
tiedetään, ettei uudistuksen myötä menetettyjä veronalennuksia saada
koskaan korvattua täysimääräisesti. Jokainen alennettava prosenttiyksikkö
tekee miltei 200 miljoonan euron loven valtion tuloihin. Kirstu vuotaa
muutenkin, kiitos alkoholiveron alennuksen.
Tuloverotusta alennettaessa hallitus on julistanut pyrkimystään suosia
pieni- ja keskituloisia palkansaajia. Vastaavasti yritysverotusta
uudistettaessa olisi suotavaa, että painopiste olisi nimenomaan pienten ja
keskisuurten yritysten aseman helpottamisessa. Summittaisten
veronalennusten suurin hyöty valuu usein varakkaimmille. Esimerkiksi
suurille pörssiyhtiöille myönnetyt verohelpotukset siirtyvät herkemmin
osakkeenomistajien taskuun kuin uusien työpaikkojen luomisen pohjakassaksi.
Ainakin periaatteen tasolla on hyvä, että suunnitelmaan kuuluva
pörssiyhtiöiden osinkotulojen verotus tekee eron listaamattomien ja
pörssiin lähteneiden yritysten välille. Myös ajatus pienyrittäjiä
suosivasta arvonlisäveron porrastamisesta on oikeantyyppinen, kohdennettu
verohelpotus. Progressiivisia ratkaisuja voisi miettiä
yritysverouudistuksessa muutenkin, vaikka ne ovat tuloverotuksen puolella
joutuneet syyttä suotta huonoon huutoon.
Myös sosiaalidemokraattien suosimassa ajatuksessa yhteisö- ja
pääomaverokannan eriyttämisestä voisi olla itua, kunhan vielä selviää,
mihin sillä pyritään. Sen sanojiksi sosialistipuolueen edustajista ei
kuitenkaan taida olla, että kaikenkarvaisten verokeinottelijoiden
pääomaverotusta olisi syytä pikemminkin kiristää kuin keventää.
Työttömyys on salaisuus
Hallitus on asettanut tavoitteekseen luoda 100 000 uutta työpaikkaa
vaalikauden loppuun mennessä. Siinä riittää tekemistä, kun vanhojakin
työpaikkoja katoaa alta kiihtyvään tahtiin.
Aiemmin syksyllä pääministeri Matti Vanhanen vastasi työllisyyden kehnoa
hoitoa koskeviin syytöksiin kutsumalla suurieleisesti koolle
työllisyysseminaarin, johon toivotettiin tervetulleiksi laaja joukko eri
eturyhmien edustajia ja tutkijoita. Sittemmin on käynyt ilmi, että
asiattomilta on seminaariin pääsy kielletty. Asiattomien joukkoon lasketaan
myös oppositiopuolueiden edustajat ja vapaa lehdistö.
Pelkääkö pääministeri opposition varastavan seminaarista loistoideoita? Tai
ehkä hän haluaa salata sen, ettei hallituksella ole homma hanskassa.
Vanhanen, se ei ole uutinen.
