Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Ahmut, jätkyt ja sitkut

Syödäkö pullasta sokerit ensin?

Hullut päivä,|Vesa Sisättö

Ihmiskunnan voi jakaa kahteen luokkaan: jätkyihin ja ahmuihin.
Ero havainnollistuu viinerin syönnissä. Jätkyt syövät viineristä ensin huolellisesti reunat ja jättävät hillosilmän viimeiseksi. Ahmut etenevät lujin haukkauksin suoraan kohti hillosilmää ja tekevät siitä selvää alta aikayksikön.
Pizzasta ahmut syövät vain täytteet ja jättävät kuoret lautaselle. Tässä vaiheessa paikalle tulee usein jätky, joka syö reunat, koska on oppinut pitämään niistä.

Henkilökohtaisesti olen aina laskenut itseni kuuluvaksi jätkyihin. Muistan eron hahmottuneen jo lapsena, kun 1970-luvun lopussa sain ensimmäisen suklaajoulukalenterini. Naapurin poika sai myös, mutta söi kaikki suklaat heti ensimmäisenä päivänä. En kerta kaikkiaan ymmärtänyt hänen ratkaisuaan, enkä ymmärrä vieläkään.
Jätkyn filosofiana on nautintojen lykkääminen. Olo on turvallinen ja nykyhetken jaksaa, kun voi ajatella, että jossain tulevaisuudessa on tiedossa jotain mukavaa. Ahmu taas käyttää saamansa mukavuudet heti. Usein se on hyvä strategia. Jätky jättää viinerinsyönnin seuraavaan päivään. Seuraavana päivänä se on nahistunut tai ahmu on syönyt sen yöllä.

Yllättävän usein ahmut ja jätkyt jakavat saman talouden. Ei ole mitenkään tavatonta, että puolisot ovat eri maata - ominaisuus sinänsä on minusta sukupuolesta riippumaton - ja sisarusparvet saattavat jakautua samoin.
Itse yhdistän jätkyyteni esikoisuuteeni. Minulle sanottiin aina, että sisaruksille pitää jättää ja odota nyt, kun hoidan nuoremmat ensin. Pesueen nuorimman taas kannattaa ahmia kaikki hyvä heti, ennen kuin joku isompi tulee ja vie sen pois.

Lasten kanssa eläminen on vanhemmalle jatkuvaa jätkyyttä. Viimeinen pulla pitää säästää lapselle, joka on ulkona. Oma rentoutuminen pitää lykätä, kunnes lapset ovat nukkumassa.
Me jätkyt voimme tietenkin rehennellä sillä, että länsimainen sivilisaatio on rakennettu jätkyyden pohjalle. Sosiologian luennolla opin, että kapitalismi syntyi, kun tuotantovälineen omistaja tajusi laittaa tuloistaan syrjään myöhempiä sijoituksia varten, eikä pistänyt kaikkea heti sileäksi. Näin jätkykapitalisti kituutti päivästä toiseen, kunnes saattoi investoida isompaan. Ja jatkoi sitten taas kituuttamista, koska eihän kasvulla ole mitään rajaa. Kun tähän liitettiin vielä protestanttinen uskonto, niin saatettiin väittää, että hillosilmän saa sitten syödä tuonpuoleisessa.

Jätky on muuten eri ihminen kuin sitku - siis tiedättehän henkilön, joka tekee kaiken sitku on valmistunut tai sitku on saanut työpaikan tai sitku asuu omakotitalossa. Minulla on se käsitys, että sitkulta jää lopulta kaikki tekemättä, koska usein sitkuus on naamioitua ahmuutta. Itse työ päämäärän saavuttamiseksi lykätään liian pitkälle.

Suomalainen kulttuuri on siis meidän jätkyjen puolella. Ahmuus on toiseutta, jota saavat harjoittaa vain lapset ja ulkomaalaiset. Meitä suomalaisia jätkyjä onkin moitittu siitä, ettemme osaa elää spontaanisti, tarttua hetkeen ja nauttia siitä, mitä meillä on nyt.
Höpönpöpön. Jätkyys on nimenomaan keino nauttia elämästä silloinkin, kun se on vaikeaa. Se on nautinnon taidetta. Jätky tekee ensin kaikki työt ja asettuu sitten hillosilmänsä kanssa mukavasti sohvalle ja avaa kirjansa, jollei nukahda ensin.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO