Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Noidankehässä

Irakin umpisolmu voidaan avata vain Washingtonissa ja Lontoossa.

Kolumni, Pekka Haavisto

Lokakuun lopussa pidetään Madridissa Irakin jälleenrakennusta tukevien maiden kokous, jossa on tarkoitus esitellä maan budjetti vuodelle 2004. Irakin hallintoneuvosto, uudet ministerit ja Yhdysvaltain johtama liittoutuma odottavat kansainväliseltä yhteisöltä taloudellista tukea, joka auttaisi Irakin siviilihallintoa selviämään ensi vuodesta.
YK, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto ovat antaneet valmistelutukea tälle kokoukselle selvittämällä, mitkä ovat eri hallinnonalojen kiireellisimmät tarpeet. Marraskuussa loppuu Irakissa YK:n Ruokaa öljystä -ohjelma, joka on vuodesta 1995 tukenut paitsi elintarvikehuoltoa, myös sairaaloita, puhtaan juomaveden saantia ja monia humanitaarisia hankkeita.

Madridin apulupauskokoukseen valmistaudutaan aivan eri tunnelmissa kuin kesäkuussa, jolloin siitä päätettiin. YK:n Bagdadin-päämajaan kohdistunut isku, pääsihteerin erityisedustajan Sergio Viera de Mellon kuolema, ajatollah Sayyid Muhammad Baqer al-Hakimin surmannut autopommi Najafissa,
Irakin hallintoneuvoston jäsenen Akila al-Hashimin murha ja monet muut väkivallanteot ovat luoneet synkän varjon koko Irakin ylle.
Liittoutuman omat sotilaat Irakissa ovat vaikeuksissa: kuolleiden ja haavoittuneiden lisäksi kotiin lähetetään niitä, jotka psyykkisistä syistä eivät enää kestä Irakissa. Näiden joukko kasvaa, kun tovereita kuolee päivittäin väijytyksissä.
YK on vähentänyt kansainväliset toimijansa Irakissa minimiin, ja myös monet keskeiset kansalaisjärjestöt ovat evakuoineet työntekijöitään. Samalla Irakissa kasvaa kritiikki siitä, ettei kansainvälinen yhteisö toteutakaan aikataulussa lupaamiaan apuhankkeita.

Irakin noidankehä on näin valmis. Puuttuva kansainvälinen tuki voi ratkaisevasti vähentää uuden siviilihallinnon mahdollisuuksia osoittaa pystyvänsä maan hallitsemiseen. Kansainvälistä tukea on vaikea maahan järjestää, kun väkivallanteot jatkuvat.
Bagdadissa ja Basrassa liikkuessani olin eniten yllättynyt siitä, että Irakin miehityksestä alkanut varastelun ja tarkoituksettoman tuhoamisen aalto ei vieläkään ole päättynyt. Teollisuusrakennuksia ja toimistoja poltetaan yhä, ja mistä varkaat ovat jo poistuneet, siellä metallinkerääjät ottavat viimeisen arvokkaan romun talteen.
Tavalliset kansalaiset valittavat uudesta turvattomuudesta - ryöstely myös asuinalueilla jatkuu, ja naiset eivät ole turvassa kadulla. Tämä on tavatonta maassa, joka on arabimaista aikaisemmin poikennut myönteiseen suuntaan naisten tasa-arvossa ja koulutuksessa.

Irakin umpisolmu voidaan avata vain Washingtonissa ja Lontoossa, joille poliittinen vastuu sotatoimista ja miehityksen onnistumisesta kuuluu. On tehtävä "tiekartta" poliittisen vastuun siirtämisestä irakilaisille itselleen, Irakin poliisin ja armeijan synnystä, uudesta perustuslaista, puolueiden muodostuksesta ja vapaista vaaleista. Tämän suunnitelman taakse on saatava irakilaisten selvä enemmistö, ja sillä on oltava koko kansainvälisen yhteisön tuki YK:n kautta.
Kaikkein pessimistisimmät arvioijat sanovat, että yhteisen suunnitelman puuttuminen on nyt jo johtamassa Irakin alueelliseen hajaantumiseen, jossa eri alueet ottavat turvallisuutensa ja kohtalonsa omiin käsiinsä. Libanonin tai Afganistanin kokemukset muistaen tämä olisi hyvin vaarallinen suunta.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 toimitus@vihrealanka.fi site by VALOTALO