Jyrki Räikkä
Oikeusministeri Johannes Koskinen aikoo selvityttää, voidaanko nykyisiä
vaaleja yhdistää. Hän visioi Helsingin Sanomille (HS 22.9.)
eduskuntavaalien ja kunnallisvaalien niputtamista. Toinen varteenotettava
vaihtoehto olisi eduskunta- ja EU-parlamenttivaalien sitominen toisiinsa.
Koskisen mielestä tihein välein pidettävät vaalit tuovat politiikkaan
liikaa kampanjointia. Vaaleja yhdistelemällä puolueiden linjaerot
saataisiin hänestä selkeämmin esille.
Poliitikoista on varmasti väsyttävää hakea alituisesti äänestäjiltä
hyväksyntää toiminnalleen. Koskisen vastenmielisyys kampanjointia kohtaan
on inhimillisesti ymmärrettävä reaktio, muttei kovin äänestäjäystävällinen
lähtökohta. Puolueiden linjaerojen terävöittämisenkään ei pitäisi tapahtua
eri vaalien teemojen sekoittumisen uhalla.
Ajatus eduskuntavaalien ja kunnallisvaalien sulauttamisesta on kuolleena
syntynyt. Se korostaisi valtakunnanpolitiikkaa kunnallisen päätöksenteon
kustannuksella ja hämärtäisi äänestäjien silmissä kunnallisen itsehallinnon
luonnetta entisestään. Kunnallisvaaleissa kansalaisilla on parhaat
mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, ja näihin kysymyksiin
perehtymiselle pitää suoda erillinen kampanja.
Eduskuntavaalien ja EU-vaalien asialista sopisi paremmin yhteen. Se
lopettaisi myös kiusallisen edustajien sukkuloinnin eduskunnan ja
europarlamentin välillä kesken vaalikauden. Silti tämäkin yhdistelmä olisi
hankala, sillä käytännössä eduskuntavaalit pitäisi siirtää
europarlamenttivaalien paikalle lomakauden kynnykselle, ja unionin ehdoilla
myös eduskunnan vaalikautta olisi pidennettävä neljästä vuodesta viiteen.
Kun muutos itse asiassa heikentäisi poliittisen järjestelmän
kansanvaltaisuutta, siihen ei kannata ryhtyä.
Vaalien yhdistämiskeskustelua on siivittänyt trauma edellisten EU-vaalien
matalasta äänestysprosentista. Mutta jos yksi moottori piiputtaa, siihen ei
kannata hakea varaosia toimivia koneita rikkomalla. Ensi kesänä
kansanäänestys hallitusten välisen konferenssin tuloksesta olisi luonteva
yllyke uurnille.
Jos EU-integraatio syvenee ja ajatus alueiden Euroopasta etenee,
suomalaisille voi tulla ulkoisiakin syitä kehittää suoraa maakunnallista
demokratiaa. Voitaisiinko tuolloin eteen tulevat maakuntavaltuustojen
vaalit kytkeä yhteen EU-vaalien kanssa?
Ekoterrorismin varjossa
Kokkolalaiselle turkistarhalle tehty minkkien vapautusisku oli raukkamainen
ja rikollinen teko, ei enempää eikä vähempää. Ymmärrettävästä
tuohtumuksesta huolimatta ainakin viranomaisten pitäisi malttaa olla
provosoitumatta.
Sisäministeri Kari Rajamäki julkisti tiistaina tiedotteen, jonka mukaan
turvallisuusasiain johtoryhmä on päättänyt "tehostaa ekoterrorismiin
liittyvää tutkintaa ja tiedustelutoimintaa". Esimerkki on innostanut myös
lehdistöä viljelemään ekoterrorismi-termiä.
On huolestuttavaa, ettei edes turvallisuusasioista vastaava ministeri erota
törkeää vahingontekoa ja terrorismia toisistaan. Vaikka turkistarhoihin
kohdistuneet tihutyöt ovat suunnitelmallista ja aatteellisesti
motivoitunutta rikollisuutta, se ei ole poliittista väkivaltaa eikä
toivottavasti sellaiseksi yllykään.
Hätätilan lietsonta ja yhteiskunnan vihollisiksi leimaaminen voi ajaa
kaidalta tieltä poikenneita eläinaktivisteja yhä syvemmälle rikoksen
poluille. Löysä nimittely korottaa pahantekijät tarpeettomasti
terroristi-vapaustaistelija -akselille, ja "terrorismin" ekomerkintä vain
ruokkii harhaista käsitystä iskujen oikeutuksesta. Luontoa ja asiallista
eläinsuojelutyötä vahingoittaviin iskuihin syyllistyneille ei pitäisi
ojentaa tarjottimella sädekehää, jota he eivät ansaitse.
