Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Kuunsiltaa pitkin?

Uusi aluepolitiikka auttaa kasvukipuihin.

Kolumni, Tarja Cronberg

Vihreän liiton hallitus keskusteli hiljattain työryhmiä asettaessaan kaupunki- ja aluepolitiikan välisestä yhteydestä. Kaupunki- ja maaseutupolitiikan välillä on todettu olevan yhteys, eikä näitä kahta itse asiassa pitäisi käsitellä erillään. Mutta miten on kaupunki- ja aluepolitiikan laita?
Kaupunki- ja aluepolitiikka ovat kuin kuun kaksi puolta. Toinen on valoisa ja näkyvä, toinen pimeä ja vähemmän tunnettu. Valoisalla puolella on suurten kaupunkien kasvu: kilpailukyvyn parantuminen, panostus osaamiseen ja tutkimukseen sekä kansainvälistyminen. Tavoitteena on ollut erityisesti pääkaupunkiseudun kasvu, jotta se pystyisi kilpailemaan eurooppalaisten metropolien kanssa investoinneista ja vetovoimasta ja sitten vähitellen säteilemään hyvinvointia myös muuhun Suomeen.
Pimeällä puolella ovat reuna-alueet. Alueet, joilta ihmiset muuttavat työn takia kaupunkeihin. Alueet, joiden väestö ikääntyy ja huoltosuhde kasvaa. Alueet, joiden julkiset ja yksityiset palvelut heikkenevät: kauppojen ovet sulkeutuvat eikä teitäkään ole enää varaa pitää kunnossa.

Niin kauan kuin Suomen väestökehitys on nollasummapeliä, väestönkasvu yhdessä paikassa on aina menetys jossain muualla. Alueellisten erojen kasvu on kallein mahdollinen vaihtoehto yhteiskunnalle. Kallista asuntorakentamista toisaalla ja tyhjiä asuntoja muualla. Kasvavia liikenneruuhkia jossain ja auraamattomia teitä toisaalla. Myös sosiaaliset ongelmat lisääntyvät: mielenterveysongelmat, perheväkivalta ja päihteiden käyttö kasvavat sekä kasvukeskuksissa että autioituvilla muuttotappioalueilla.
Ongelmista päästään tasapainottamalla kasvua. 1960- ja 70- luvulla tätä tehtiin yritystuilla, joiden avulla tuotantolaitokset siirtyivät kehitysalueille. Nykyään tätä kutsutaan vanhaksi aluepolitiikaksi.
Uusi aluepolitiikka on tietoyhteiskunnan mahdollisuuksien hyödyntämistä. Se on valtion toimien hajasijoittamista - Kela-korvauksia ja veroilmoituksia voidaan tarkistaa muuallakin kuin Helsingin keskustassa. Se on tutkimus- ja kehittämisrahoituksen siirtämistä alueellisiin yliopistoihin. Se on etätyön ja uusien tietotekniikkayritysten tukemista haja-asutusalueilla. Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) laajeneminen Joensuussa eikä Helsingissä on mielestäni tästä hyvä esimerkki. Tilat Unioninkadulla kävivät ahtaiksi ja professoreja oli eläköitymässä. Mikä oli silloin luonnollisempaa kuin siirtää tutkimustoimintaa Joensuuhun, jossa jo oli metsätieteellinen tiedekunta, Metlan tutkimusasema ja Euroopan metsäinstituutti. Metsätkin ovat Joensuussa lähempänä kuin Unioninkadulla.

Ihmisten asenteita ei tarvitse muuttaa. Nuoret jäävät mielellään kotipaikkakunnalleen, jos työtä löytyy. Pääkaupunkiseudulla on muuttohalukkuutta, mutta muuttopäätöstä on vaikea tehdä, jos ei ole työpaikkaa. Lapsiperheiden muutto antaa perheelle enemmän aikaa ja taloudellista liikkumavaraa. Helsinkiläisen kolmion hinnalla saa Joensuusta rivitalon ja rahaa jää vielä autoon tai kesämökkiin.
Kaupunkien ja alueiden välillä on poliittinen kuunsilta, jota on vain rohkeasti lähdettävä kulkemaan. Jos vallassa olevat poliitikot eivät uskalla tai halua, on aloite kansalaisyhteiskunnan. Vihreät sekä kaupungeissa että alueilla voivat osaltaan toimia sillanrakentajina.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO