Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 



Yleinen ja yksityinen etu
Huippuvirkojen täyttämisestä ei kannata tehdä EU-politiikan johtotähteä.

Jyrki Räikkä

Puhemies Paavo Lipponen on käynnistänyt suorasukaisen julkisuuskampanjan oman EU-virkanimityksensä puolesta. Pitämällä ehdokkuuttaan toistuvasti esillä Lipponen pyrkii ilmeisesti korostamaan omaa ylivertaisuuttaan ja peittämään mahdolliset kotimaiset kilpakumppanit varjoonsa. Lipponen on rajannut kiinnostuksensa kohteet kolmeen virkaan, joista kahta ei tosin vielä ole olemassakaan: Lipponen haluaa EU-presidentiksi, komission puheenjohtajaksi tai unionin ulkoministeriksi. Lipponen uskoo, että johtopaikoista rakennetaan lähitulevaisuudessa eräänlainen pakettiratkaisu, johon mahtuu ainakin yksi viranhaltija pienestä jäsenmaasta.
Lipponen on kiistänyt havittelevansa ensisijaisesti EU-presidentin virkaa, mutta hänen innokkuutensa ilmoittautua tämän viran hakijaksi on silmiinpistävää. Pääministerinä ja sittemmin hallituspuolueen puheenjohtajana Lipponen on aiemmin johdonmukaisesti vastustanut viran perustamista. Vaikka virka sisällytettiin Suomen vastustuksesta huolimatta EU:n tulevaisuuskonventin kiisteltyyn esitykseen, ainakin muodollisesti asia ratkaistaan vasta lokakuussa alkavassa hallitusten välisessä konferenssissa. Ilmoittautuessaan ehdolle aiemmin vastustamaansa virkaan Lipponen vain vahvistaa käsitystä siitä, että Suomi on heittänyt pyyhkeen kehään jo ennen HVK-väännön alkua.

Avoin pyrky eurovirkaan saattaa osittain selittää Lipposen voimakasta, välillä hyvinkin aggressiiviseksi ja hyvien tapojen vastaiseksi yltyvää esiintymistä suomalaisessa EU-keskustelussa. Lipposen uranäkymille on eduksi, että Suomi käyttäytyy perustuslakiluonnosta käsiteltäessä siivosti eikä takerru kiusallisiin yksityiskohtiin. Poikkiteloin asettuvien jäsenmaiden poliitikkoja tuskin palkitaan huippuviroilla, ja jaettavia paikkoja olisi joka tapauksessa vähemmän, jos esimerkiksi EU-presidentin viran perustaminen vastoin odotuksia kaatuisi. Tämänkin vuoksi Lipposen kannattaa ylistää suomalaisten konventtiedustajien saavutuksia ja kehua perustuslakiluonnosta kelpo kompromissiksi, vaikka väitteet kuinka kumisisivat onttouttaan.
Kansalaisten tehtäväksi jää päätellä, miten Lipposen urasuunnitelmat vaikuttavat hänen EU-lausuntojensa sisältöön ja niistä poikkeavien mielipiteiden sietokykyyn. Vaikka Lipponen seisoisi vilpittömästi sanojensa takana, hän tuskin pystyy itse arvioimaan, miten silmissä siintävä virka vaikuttaa hänen havainto- ja arvostelukykyynsä. Siksi on tärkeää, että muutkin EU-asiantuntijat osallistuvat aktiivisesti keskusteluun puhemiehen nuijan heilahduksia pelkäämättä.

Lipponen on varmasti pätevä havittelemilleen paikoille, mutta hallituksen ei kannata hirttäytyä hänen ehdokkuuteensa. Vaikka Lipposen kunniakas poistuminen EU-näyttämölle todennäköisesti lopettaisi eduskuntavaalien jälkeen syntyneen valtapoliittisen poikkeustilan, tämän ei pitäisi olla EU-nimitysratkaisujen ensisijainen peruste. Sitä paitsi maassa on muitakin hyviä ehdokkaita. Suomalaisten on viisasta jättää joustonvaraa mahdollisten ehdokkaidensa henkilön, puoluekannan ja sukupuolen suhteen.
Missään tapauksessa Suomen ei pidä lääkitä perustuslain sisältöön liittyviä pettymyksiä uskolla siihen, että myöhemmin EU:n johtoon mahdollisesti saataisiin määräajaksi suomalainen viranhaltija. Jos raskaan sarjan kansallinen poliitikko astuu unionin palvelukseen, hänen pitää välittömästi puhdistua kansallisista intohimoista ja ajaa koko unionin asiaa. Lipposelle tämä tuskin tuottaa vaikeuksia, mutta siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi suomalaisten kannattaa EU-virkojen täyttöä pohtiessaan erottaa Lipposen, Suomen ja Euroopan etu selvästi toisistaan. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO