Visiitti, Joonas Pörsti
Meksikon Cancúniin kokoontuneilla kauppaneuvottelijoilla on käsissään iso
ongelma. Kehitysmaat ovat innottomia avaamaan markkinoitaan pohjoisen
tavaroille ja investoinneille, jos ne eivät saa vastapainoksi omia
maataloustuotteitaan maailmanmarkkinoille.
Solmu on tiukassa: EU-maat tukevat viljelijöidensä ponnistuksia 88
miljardilla dollarilla, Yhdysvallat 52 miljardilla dollarilla vuodessa.
Summa vastaa Brasilian ja Argentiinan valtioiden yhteenlaskettua budjettia.
Kilpailuasetelma ei ole siis aivan reilu.
Monien mielestä solmu pitäisi vetää vielä tiukemmalle, kaupan vapauttaminen
lopettaa ja Maailman kauppajärjestö WTO hajottaa. Olen asiasta eri mieltä,
jos vaihtoehto on uusien tulli- ja tukiaismuurien pystyttäminen. Kärjistäen
voisi sanoa, että WTO on maailman köyhien ainoa toivo päästä jonain päivänä
pois aliravitsemuksen, korkean lapsikuolleisuuden ja olemattomien
koulutusmahdollisuuksien hetteiköstä.
WTO:n vaihtoehto ei ole demokraattinen onnela, jossa eriväriset ihmiset
pitävät toisiaan kädestä. Vaihtoehto on, että kauppaneuvottelut käydään
kahdenvälisesti tai korkeintaan yhden mantereen kesken. Niissä
neuvotteluissa sääntönä on varmasti vahvimman oikeus.
WTO-järjestelmää kannattaa puolustaa jo senkin vuoksi, että Yhdysvaltain
nykyinen hallinto on ryhtynyt heittämään kapuloita sen rattaisiin.
Päätökset nostaa maataloustukea ja korottaa terästulleja ovat avoimesti
WTO:n tavoitteiden vastaisia.
Yhdysvaltojen vaikutusvalta heikkenee 146 valtion muodostamassa WTO:ssa
etenkin Kiinan ja Brasilian kaltaisten kehitysmaiden vahvistuessa. Näiden
maiden kannalta tulevaisuuden uhkakuva ei ole niinkään kaupan liiallinen
vapauttaminen, vaan Yhdysvaltojen ja EU:n vetäytyminen protektionistiseen
kuoreensa.
WTO:ssa on paljon uudistamisen varaa. Köyhien maiden asemasta on kannettava
erityisesti vastuuta, ja ympäristönormit on asetettava kaupan sääntöjen
rinnalle. Ennen kaikkea on tunnustettava, etteivät kaupparuhtinaat tuo
automaattisesti hyvinvointia koko kansalle.
Kaupan vapauttaminen ei millään tavoin pienennä valtion merkitystä.
Valtiota tarvitaan kaupankäynnistä saatujen voittojen jakamiseen. Suomessa
maksetaan lapsilisiä, käydään peruskoulussa ja korjataan hampaita, koska
yhtiömme vievät paperia, kännyköitä ja palveluja ulkomaille.
Kansallisen hyvinvointiajattelun rinnalle tarvitaan ylikansallista
ympäristöajattelua, saastuttaja maksaa -periaatetta. Hiilidioksidiveroilla
voidaan karsia turhaa kuljettamista ja kulutusta, minimoida kaupankäynnin
haittoja.
Kaupankäyntiä vapauttamalla on onnistuttu vähentämään vakuuttavasti
köyhyyttä kolmannessa maailmassa. Kiinassa ja Intiassa kymmenet miljoonat
ihmiset ovat nousseet absoluuttisesta köyhyydestä, kun maat ovat vähitellen
avanneet markkinoitaan ulkomaisille yhtiöille. Kiinan kilpailukyky alkaa
olla korkean teknologian tuotannossa jo parempi kuin läntisten
teollisuusmaiden.
Kaupan vapauttamisessa on lyhyellä tähtäimellä kysymys yritysten voittojen
maksimoinnista, pitkällä tähtäimellä altruistisesta köyhien etujen
ajamisesta. Jossakin vaiheessa jokaisen maan on luovuttava myös itselleen
tärkeistä ja rakkaista asioista.
Suomella ja koko Euroopan unionilla tuollainen valinta on nyt edessä
Cancúnin neuvotteluissa. Me voimme kansana elää ilman vahvaa kotimaista
maataloutta. Monille Afrikan maille oman maataloustuotannon vahvistuminen
on ainoa tie hyvinvointiin. Etujen välillä on selvä ristiriita, vaikka
keskustalainen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki
väittääkin muuta.
Kehitysmaiden köyhyyteen tarjotaan yleensä ratkaisuksi kehitysavun
lisäämistä. Kehitysavulla on kohennettu koulutusta ja terveydenhuoltoa
monissa maissa. Köyhyyttä sillä ei ole kuitenkaan pystytty nujertamaan,
eikä nujerreta jatkossakaan.
Joskus mieleeni hiipii epämiellyttävä tunne, että kehitysavun yksi motiivi
on köyhien ja rikkaiden maiden välisen epätasa-arvon ja riippuvuussuhteen
lujittaminen. Kun annamme kehitysapua, teemme sentään jotain afrikkalaisten
hyväksi.
Entä jos antaisimme heille samat oikeudet kuin itsellämme on: oikeuden
tuottaa elintarvikkeita tai rautaisia laivoja ja myydä ne hyvään hintaan
markkinoilla?
