Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Ekotehokkuus pakastimessa

Huoltotakuu toisi kodinkonekauppaan lisäarvoa.

Visiitti, Minna Halme

Muutama vuosi sitten palautin ex-anopilleni ompelukoneen, joka oli "vahingossa" jäänyt minulle. Luovuin 1950-luvun tikintekijästäni haikein mielin. Se oli palvellut minua uskollisesti yli kymmenen vuotta. Olin vain muistaessani öljynnyt sitä ja poistanut vanutupolla pölyjä. Sen ainoan kerran, kun jouduin kiikuttamaan Berninan huoltoon, huoltomies kiitteli vanhojen koneiden korjauksen helppoutta.
Sain sittemmin uudemman ompelukoneen, mutta tiedän jo nyt, että se hajoaa ennen Berninaa. Se saumaa taatusti vielä silloinkin, kun ex-anopista aika jättää.

Bernina muistui mieleeni, kun naapurilta mansikka-aikaan hajosi pakastin. Oven tiiviste repsotti. Ennen vanhaan naapuri olisi vaihtanut sen itse, mutta hänen liian uudessa yhdeksänvuotiaassa pakastinkaapissaan tiiviste oli prässätty oveen kiinni. Kahden tunnin soittokierros pakastimen merkkihuoltoihin antoi laihan tuloksen: tiivistettä ei voi vaihtaa.
Prässisauman ansiosta täytyisi vaihtaa koko ovi ja se maksaisi naapurille melkein saman kuin uusi pakastin.
Ympäristötietoinen naapuri ei olisi pikkuvian takia halunnut vaihtaa pakkasihmettään. Mutta merkkihuollosta sanottiin, että pakastin lähestyy kodinkoneiden yläikärajaa, kymmentä vuotta.

Parin talon päähän muutti uusi naapuri. Kaupantekotilaisuudessa hän kertoi innoissaan, miten aikoo tulevan kotinsa remontoida. Yksi vaihdon kohde olisi vanha vesiboileri. Kiinteistönvälittäjä kehotti häntä olemaan tekemättä moista hulluutta. Vanha vesiboileri oli tehty kestämään 30 vuotta, uusi ei pääsisi lähellekään sitä.
Uusi naapuri säästi vesiboilerin hinnan. Toisellekin naapurille kävi hyvin. Keltaisten sivujen kylmälaitehuoltojen viimeiseltä riviltä hän löysi nyrkkipajakorjaamon, josta kerrottiin, ettei tiivisteen repsottaminen vaikuta pakastuskykyyn mitenkään.
Meidän kaikkien naapureille lienee sattunut samaa. Hajoaa televisio, videot tai pakastin yhä uudempana, mutta korjaajaa ei löydy. Leivänpaahtimen, kahvinkeittimen tai hiustenkuivaajan vuoksi ei edes ympäristönystävä viitsi vaivautua. Pienemmistä kodinkoneista on tullut kertakulutushyödykkeitä.

Näissä tarinoissa ei olisi mitään ihmeellistä, elleivät ne olisi ristiriidassa päivän muotitrendin, ekotehokkuuden, kanssa. Sähkö- ja elektroniikkalaitevalmistajatkin kannattavat kilvan ekotehokkuutta. Ainakin virallisesti.
Ekotehokkuudella saadaan niin ympäristö- kuin taloushyötyjäkin. Jättämällä turha tavara valmistamatta säästetään materiaaleja ja energiaa. Ekotehokkaat tuotteet ovat pitkäikäisiä. Kaksikymmentä vuotta palveleva pakastin säästäisi yhden kymmenessä vuodessa hajoavan kylmentimen verran materiaaleja.
Pitkäikäisyys edellyttää, että korjaaminen on taloudellisesti houkuttelevampaa kuin uuden tuotteen ostaminen. Kysykää vaikka hissien valmistajilta, he ovat sen jo älynneet.
Naapurini eivät tarvitse hissiä, mutta voisivat liisata pakastimensa tai boilerinsa vaikka kuukausimaksulla. Ekotehokas valmistaja tarjoaisi pelkän pakastimen lisäksi takuun siitä, että naapurin ruoka pysyy jäässä seuraavat kaksikymmentä vuotta.
Vaihtoehto liisaukselle on, että naapuri maksaisi kaupantekohetkellä lyhytikäisen pakastimen hinnan ja sitoutuisi maksamaan vaikka puolivuosittain muutaman jäätelöpaketin hintaisen "kunnossapysymismaksun". Näin kodinkonevalmistajakin saisi suhdanteista riippuvan valmistustoiminnan lisäksi säännöllisempiä tuloja palvelubisneksestä. Valmistaja tekisi merkkihuoltojen kanssa sopivat taloudelliset järjestelyt ja huoltoliikkeet korjaisivat laitteet tarvittaessa.

Ihmettelen, missä nämä tuote-palvelu -konseptit viipyvät. Niin kauan kun valmistajat saavat tulonsa tuotteen kertamyynnistä, mikään ei kannusta siihen, että korjaaminen tehtäisiin helpoksi. Nyt naapureitani onnisti vain siksi, ettei neuvonantajilla ollut taloudellista intressiä myydä heille uutta laitetta.
Kodinkoneiden ja pienlaitteiden valmistajatkin voisivat lähteä liikkeelle siitä, mikä on asiakkaan todellinen tarve. Se on nimittäin ruoan kylmänä pysyminen tai lämmin vesi, ei pakastin eikä vesiboileri. Asiakas pääsisi tuhlaamasta aikaa pikkuvikojen kanssa ja valmistaja-merkkihuolto saisi taattua huoltobisnestä.

Minna Halme on ympäristöjohtamisen ja kestävän liiketoiminnan dosentti Helsingin kauppakorkeakoulussa.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO