Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Muuttaisitko maalle?

Tulevaisuuden suomalaiset eivät ole maalaisia ja kaupunkilaisia

Kolumni, Sulevi Riukulehto

Kuntien välinen muuttoliike oli 260000 henkeä vuonna 2000. Ylivoimainen päävirta kulkee maalta kaupunkiin. Tyypillinen muuttaja on nuori aikuinen työn tai opiskelun perässä. Muuttajien pienempi virta lähtee maaseudulle. Silloin muuttosyy vaihtelee; maalle lähdetään taloudellisista, sosiaalisista tai henkilökohtaisista syistä. Entä jos sinäkin muuttaisit maalle?

Maallemuuttohaluisia on runsaasti kaikissa ikäluokissa, mutta muuttopäätös realisoituu harvoin. Sitä vauhdittaa mökki, perintötila ja kotiseuturakkaus. Ihan ummikkona ei maalle mieluusti mennä. Tuttuus luo turvallisuutta. Yksi muuttajatyyppi onkin mökillään yhä enemmän aikaa viettävä osa-aikamaalainen. Ihan samasta syystä maalle muutetaan mielellään suuren kaupungin läheisyyteen - omiin lapsuudenmaisemiin kuitenkin vaikka maan ääriin.
    Ihminen on kuin kissa. Kotiseuturakkaus on sen lajityypillinen ominaisuus. Eipä ihme, että helpoimmin muuttavat eläkeläiset, lapsiperheet ja paluumuuttajat.

Maaseudulta haetaan erityisesti elämisen laatua. Se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, halpaa asumista, tilaa elää ja harrastaa, luonnonrauhaa, miellyttävää kasvuympäristöä lapsille, vastapainoa työelämälle kaupungissa - mutta kaikkien selvitysten mukaan myös kaupunkien läheisyyttä.
    Ihan sama voima vetää myös kasvukeskuksiin. Ei kukaan muuta rikollisuuden, kalliiden neliömetrien tai pakokaasun perässä. Kukaan ei hakeudu voimaan pahoin. Pääkaupunkiseudultakin haetaan hyvää elämää, mutta silloin sillä tarkoitetaan työtä, opiskelumahdollisuuksia ja sosiaalisia yhteyksiä. Yhdelle se on kultivoitunut ilmapiiri, toiselle lähiökuppilan kaljaporukka, joku vapautuu suurkaupungin anonyymiydessä.
    Yhä useampi valitsee molemmat. Hyvä työ ja taajaman tarjoamat sosiaaliset mahdollisuudet verkostoitua ja virkistäytyä, mutta myös asunto maalla; luonnon- ja mielenrauhaa terveellisessä kasvuympäristössä, Suomessa mieluusti järven rannalla. Minun mielestäni ihminen ei toimi ihan tyhmästi, jos tavoittelee tällaista elämää - hyvää elämää.

Uskon, että tulevaisuuden suomalaiset eivät ole maalaisia ja kaupunkilaisia. He ovat molempia, sillä me olemme jo tottuneet hyvinvointiin ja haluamme voida vieläkin paremmin. Yhä useammilla on siihen mahdollisuuksia. Jo pari miljoonaa suomalaista asuu kahdella paikkakunnalla. Se joukko ei vähene.
    Päättäjien tehtävä on huolehtia siitä, että kaavoitus, henkilö- ja tietoliikenneratkaisumme ohjaavat nämä hyvän elämän tavoittelijat ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviin ratkaisuihin kotipaikkansa molemmissa päissä: maalla ja kaupungissa.
    Se tarkoittaa muun muassa sitä, että osa rannoista kaavoitetaan tehokkaasti myös maaseudulla ympärivuotiseen käyttöön ja rakentamisen vaatimukset ovat sen mukaiset. Suurempi osa jää silloin luonnontilaan, eikä muskelimökkejä nouse joka niemehen, notkohon, saarelmaan. Jonkun mielestä siinä noukitaan ehkä rusinoita pullasta, mutta minun mielestäni se on jopa järkevää. Ja miksi pitäisi ahmia pullia, jos rusinoillakin pärjää?

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO