Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Kahden kansan luvattu maa

Lähi-idän rauha edellyttää asenteiden vallankumousta.

Visiitti, Juha Sihvola

Toiveet aikamme masentavimpiin kuuluvan konfliktin ratkeamisesta heräsivät, kun Israel ja palestiinalaiset hyväksyivät tiekartaksi kutsutun suunnitelman rauhanneuvottelujen pohjaksi. Itsemurhaiskut ja Hamasin johdon likvidoinnit lienevät kuitenkin sammuttaneet vähäisenkin optimismin.
    Israel hyväksyi tiekartan alun perinkin vain varauksellisesti. Se vaatii olemassaolonsa tunnustamista juutalaisvaltiona ja palestiinalaisten pakolaisten paluuoikeuden epäämistä.

Juutalaisvaltio on ongelmallinen käsite. Nyky-Israelissa ei tunnusteta ei-juutalaisten täysiä kansalaisoikeuksia. Israelin arabien poliittiset oikeudet ovat laajemmat kuin useimpien arabimaiden kansalaisten, mutta juutalaisiin nähden heitä syrjitään apartheidiin verrattavalla tavalla.
    Israelissa valtio omistaa 90 prosenttia maasta, mutta sitä hallinnoi juutalaisten kansallisrahasto ”juutalaista uskontoa, rotua tai alkuperää olevien hyväksi”. Etninen eriarvoisuus ei ole länsimaisiin ihmisoikeuskäsityksiin sopivaa.

On ehkä ymmärrettävää, että Israelin valtio suojelee juutalaista elämänmuotoa suosimalla juutalaisten maahanmuuttoa. Eikä vuonna 1948 paenneiden ja karkotettujen arabien paluuvaatimus ole realistisempi kuin Kannaksen karjalaisten tai Itä-Preussin saksalaisten.
    Palestiinalaiset ovat katkeria paluukiellosta, kun Israel samaan aikaan hankkii maahanmuuttajia, jopa Perun intiaaneja, juutalaisiksi käännyttämällä. Taustana on demografinen vainoharha: palestiinalaisten väestönkasvun pelätään murentavan Israelin juutalaisen identiteetin. Maahan otetaan ketä tahansa mieluummin kuin Palestiinan arabeja.

Tiekartta vaatii sopimaan pakolaiskysymyksen oikeudenmukaisesti ja realistisesti. Realistisuus vihjaa paluuoikeudesta luopumiseen. Se on kova paikka pakolaisleireissä, joissa propaganda on vuosikymmenet hehkuttanut kotiinpaluuta.
    Oikeudenmukaisuus vaatii paljon Israelilta. Syyllisyys ja vastuu pakolaisongelmasta sen kuitenkin tulisi jakaa, kun jopa revisionisteiksi kutsutut israelilaishistorioitsijat ovat osoittaneet, että arabiväestön maastapaon tärkein syy oli juutalaisten väkivalta eikä arabivaltioiden kiihotustyö.
    Tyytyvätkö palestiinalaiset edes kaikkiin miehitettyihin alueisiin ja korvauksiin pakolaisten kokemista vääryyksistä? Länsiranta ja Gaza muodostavat 22 prosenttia historiallisen Palestiinan maapinta-alasta. Israel taas ei ole valmis luopumaan edes tästä. Sillä on nyt vielä vähemmän myöntyvyyttä kuin toista intifadaa edeltäneessä vuoden 2000 rauhantarjouksessa, joka sekin olisi jättänyt tärkeimmät siirtokunnat purkamatta.

Israelin ja palestiinalaisten konfliktin taustaa valottaa Hannu Reimen hieno kirja Israel/Palestiina: Kahden kansan luvattu maa (Like 2003). Teos osoittaa, miten antisemiittisyyden reaktiona syntynyt juutalaiskansallinen liike sionismi omaksui vastustajansa ajattelutapoja. Sionistit hyväksyivät vähemmistöjen sorron kuuluvan ihmisluontoon ja alkoivat ajaa juutalaisille omaa kansallisvaltiota.
    Juutalaisvaltion kamppailu vihamielisessä ympäristössä on kärjistänyt Israelissa heimohenkeä ja vähemmistösortoa. Äärisionismi on tehnyt Israelista valtion, jota kosmopoliittiset juutalaisintellektuellit eivät enää pidä minkään juutalaisen ihanteen toteuttajana.
    Reime on oikeassa siinä, ettei Israelin ja palestiinalaisten konflikti ratkea ilman vallankumousta kummankin osapuolen asenteissa. Palestiinalaisten tulisi vaihtaa terrorismi yhteistyöhön Israelin antisionistisen opposition kanssa. Israeliin taas tarvittaisiin yleisiä ihmisoikeuksia kunnioittava hallitus, joka luopuisi miehityksestä ja ymmärtäisi, etteivät kostoiskut ja puskutraktoripolitiikka murenna terrorismin kasvupohjaa.

Kenties tarvitaan ulkopuolista painostusta. Yhdysvallat väittää edistävänsä demokratiaa ja ihmisoikeuksia Lähi-idässä. Olisi korkea aika olla tosissaan Israelin kohdalla. Mutta kuka uskoo, että Bushin hallinnolla on tähän tahtoa ja kykyä?
    Tiekartan visio ”vierekkäin rauhassa ja turvallisuudessa elävästä Israelista ja suvereenista, itsenäisestä, demokraattisesta ja elinkelpoisesta Palestiinasta” voi osoittautua mahdottomaksi yhtälöksi.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO