Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Rauha veitsenterällä

Afganistanin ja Palestiinan väkivaltakierre on katkaistava.

Pekka Haavisto

Maailmanpolitiikasta ei puutu jännitysnäytelmiä, enkä nyt veikkaile sitä, mistä bunkkerista ja koska Saddam Hussein tai hänen haamunsa viimein kömpii esiin. Kahdessa maassa, Afganistanissa ja itsenäisyyttään kohti matkaavassa Palestiinassa, käydään nyt päivittäistä taistelua rauhanprosessin pitämiseksi raiteillaan.
     Se ei ole helppoa. Katsokaa Afganistania: vain viikko sitten saksalaisten rauhanturvaajien bussi joutui itsemurhaiskun kohteeksi lähellä Kabulia ISAF-joukkojen silmien edessä. Rauhanturvaajia lähettäneissä maissa kysytään nyt, onko Afganistan liian vaarallinen sotilaillekin.
     Juuri tämän kysymyksen Afganistanin nykyhallinnon vastustajat haluavat nostaa esiin. Pommeilla ja iskuilla halutaan luoda epävakautta, kaaosta, tyytymättömyyttä, ja konsepti toimii pelottavan hyvin.

Monessa asiassa voi tietenkin kritisoida amerikkalaisten aiempia sotatoimia, sotavankien epäeettistä kohtelua ja kansainvälisten sopimusten ulkopuolista asemaa Guantanamo Bayssa, tai kansainvälisen apuyhteisön hitautta vastata Afganistanin tarpeisiin nopeasti. Vielä hullumpaa on, että Afganistanin lähihistoriassa kukin sotapäällikkö vuorollaan on ollut myös lännen suosikki, erityisesti taistelussa kommunismia vastaan. Entiset ystävät ovat tämän päivän vihollisia.
     Mutta mikään näistä selityksistä ei riitä tekosyyksi Afganistanin rauhanprosessin suistamiseksi radaltaan. Ne jotka sitä haluavat, eivät halua ihmisten palaavan arkisiin töihinsä, lasten palaavan kouluun tai kastelun ja viljelyn käynnistyvän pitkän kuivan kauden jälkeen. Konfliktin jatkaminen tarkoittaa Afganistanin köyhyyden, takapajuisuuden ja kurjuuden jatkumista.

Tiekartta rauhaan Palestiinassa on vähintään yhtä kiinnostava jännitysnäytelmä. Monet eivät Irakin tapahtumien jälkeen haluaisi suoda Yhdysvaltain presidentille George W. Bushille mainetta itsenäisen palestiinalaisvaltion kätilönä ja pitkään jatkuneen kriisin lopettajana.
     Rauhanystävän ei kuitenkaan pidä olla liian kranttu. Vaihtoehtoja on vähän, ja amerikkalaisten tukema tiekartta on tällä hetkellä the only show in town. Muut kvartetin jäsenet - Venäjä, EU ja YK - eivät saa sitä luottamusta israelilaisilta, joka rauhanprosessin läpiviemiseen tarvitaan. Yhdysvalloille ei tässä ole vaihtoehtoa.

Pääministeri Ariel Sharon on rohkea mies purkaessaan ensimmäisiä laittomia siirtokuntia, samoin pääministeri Mahmoud Abbas haastaessaan palestiinalaiset terroristijärjestöt. Kumpikin voi helposti tulla omiensa kaatamaksi.
     Palestiinalaisterroristit ovat loistavia julkisuudenhallinnassaan: yleensä ei tarvitse odottaa iltauutisiin asti ennenkuin itsemurhaisku on kääntänyt minkä tahansa päivän positiiviset rauhanuutiset murheen alhoksi.
     Myös israelilaisten kyky ja halu kostoiskuihin on rauhanprosessin suurena uhkana. Tiedustelusatelliiteilla seurataan nyt yksittäisiä palestiinalaisterroristeja, heidän autojaan tai oleskelupaikkojaan voidaan ampua ohjuksin koska tahansa. Maailman parhaan tiedustelu- ja sotilastekniikan yhdistäminen vanhatestamentilliseen koston filosofiaan on hyvin pelottavaa.
     Tässä konfliktissa kansainvälisen yhteisön ja rauhanväen ei pitäisi enää osoittaa mitään solidaarisuutta puolelle eikä toiselle, vaan itse rauhanprosessille ja sen toimijoille, olivatpa he mistä leiristä tahansa. Väkivallan ja koston kierteen on loputtava.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO