Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Menneisyyden ja tulevaisuuden puolueet

Niemeläinen

Puheenjohtaja Osmo Soininvaara onnistui Vihreän liiton puoluekokouksessa provosoimaan vähemmän fiksut puolueet ulos koloistaan. Hallituspuolueiden leimaaminen menneiden elinkeinojen kannattajiksi ja tulevaisuuden läänittäminen vihreille oli poliittista retoriikkaa ovelimmillaan.
    Soininvaaran kuvaus ei tietenkään tarkkaan ottaen pidä paikkaansa, mutta näinä aatteettomina aikoina kansakunta kaipaa kipeästi käsitteellisiä kiteytyksiä, jotta edes jotakin hahmoa häämöttäisi sumutuksen seasta.

Kalikan kalauttamat koirat älähtivät heti. Reaktiot vain näyttivät jäävän pelkäksi ärhentelyksi ilman yritystäkään tarttua itse asiaan.
    Oden puhe oli kantautunut pääministeri Anneli Jäätteenmäen kahteen korvaan, ja hän riensi hymistämään, että hallitus kyllä kantaa huolta kaikista suomalaisista, asuivatpa he taantuvilla tai etenevillä alueilla ja kannattivatpa he Sotkamon tai Nurmon Jymyä.

Erityisen kiintoisaa Jäätteenmäen kommentissa oli maininta siitä, että Suomeen pitäisi saada useampia pääkaupunkiseutuja, joihin toimintoja voitaisiin hajauttaa.
    Viiden miljoonan asukkaan maahan useampia pääkaupunkiseutuja? Tämäkö on hallituksen aluepoliittinen linja? Toivottavasti ymmärsin asian aivan väärin.

Vihreällä liitolla on ainakin yksi vastaanpanematon peruste kutsua itseään tulevaisuuspuolueeksi. Vihreillä ei ole edelleenkään käytännöllisesti katsoen mitään kytköksiä etujärjestöihin.
    Niin ammattiyhdistysliike kuin maataloustuottajienkin keskusjärjestö ovat perusolemukseltaan konservatiivisia, saavutettuja etuja säilyttäviä voimia. Puolustusasenne on niissä sisäänrakennettuna, eikä poteroista käsin ole helppoa keksiä uusia ideoita - nehän saattaisivat vaarantaa omat asemat.

Vihreillä on tässä mielessä paremmat mahdollisuudet antaa aatoksen lentää ja tuottaa kammitsoimatonta tulevaisuuden politiikkaa. Asian hankalampi puoli on siinä, että se politiikka saattaa jäädä irralleen ihmisten enemmistön arkielämästä - ja erityisesti niiden ihmisten, joilla on syytä olla eniten huolissaan työsuhteensa jatkumisesta tai eläkkeensä riittävyydestä.
    Olen siinä käsityksessä, että juuri tästä syystä vihreiden kannatus ei Suomessa ole kohonnut vankemmaksi kuin kahdeksan prosentin tuntumaan ja 92 prosenttia äänestäjistä antaa mandaattinsa muille puolueille. Kansa pitää vihreiden ajatuksia hienoina, mutta ainoastaan paperilla.

Yksi Soininvaaran ajatuksista jäi tästä huolimatta palamaan kirkkaalla liekillä: Suomen maatalous ei tulevaisuudessa pärjää ilman samankaltaista erikoistumista kuin mitä teollisuudessa on huimin tuloksin harrastettu.
    Bulkkituotannolla ei täälläpäin planeettaa ole menestymisen mahdollisuutta; viljaa ja kasvivalkuaista kyetään otollisemmissa oloissa tuottamaan aivan toisissa mitoissa kuin Suomen maaperällä. Suomalaisen maatalouden tulee keskittyä erikoistuotteisiin ja erityisesti luomuviljelyyn, sanottiinpa luomu- ja tehoviljeltyjen tuotteiden eroista tai niiden puutteesta mitä hyvänsä.

Tämä ei ole pelkkää retoriikkaa, vaan rakentavaa oppositiopolitiikkaa. Retoriikalla on aina sijansa politiikan kiinnostavuuden ylläpitämisessä, mutta viime kädessä opposition pitää tuoda keskusteluun perusteltuja ja toteuttamiskelpoisia ehdotuksia.
    Hallituksen haukkuminen on epäilemättä hyvin houkuttelevaa, mutta paras tapa osoittaa hallituksen politiikan riittämättömyys on realististen vaihtoehtojen tuottaminen. Se on sitä tulevaisuutta.

Kirjoittaja on vihreitä sympatisoiva veteraanivaikuttaja joka kirjoittaa asemansa vuoksi nimimerkillä.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO