Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 



Raajarikkona vapauteen

Jyrki Räikkä

Irakin sodan siviiliuhrien symboliksi noussut Ali Ismail Abbas hymyilee jälleen, uutisoivat suomalaisetkin mediat viime viikolla.Toipumisjutussa oli valokuva, jossa tämä Bagdadin pommituksissa perheensä ja molemmat kätensä menettänyt 12-vuotias poika suutelee ujosti toista kädentynkäänsä.
    Julkisuuteen tuntuu vähitellen leviävän käsitys, että Irakin sota oli taistelemisen arvoinen sen vaatimista tuhansista siviiliuhreista huolimatta. Onhan Saddam Husseinin diktatuuri kaadettu, ja vapaan Irakin anarkia näyttää läntisestä perspektiivistä siedettävältä välitilalta.
    Todisteena hyökkäyksen hyödyllisyydestä on käytetty muun muassa esiin kaivettuja joukkohautoja, joiden uhrit on ilmeisesti surmattu vuosikymmenen takaisen Persianlahden sodan jälkiselvittelyissä. Osavastuussa näistä hirmutöistä on kuitenkin Yhdysvallat - George Bush vanhempi usutti irakilaisia kapinaan, mutta jätti kapinalliset sitten oman onnensa nojaan Baath-puolueen kaartien teurastettaviksi.

Saddamin diktatuurin kaatuminen oli loppujen lopuksi joukkotuhoaseiden eliminoimisen nimissä tehdyn hyökkäyksen oheisvahinko, eikä välttämättä edes sodan lopullinen tulos. Miehittäjävaltiot haluavat luultavasti tinkiä demokratisoimislupauksistaan, mikäli vapaiden vaalien seurauksena Irakiin näyttäisi syntyvän kiihkoislamilainen teokratia. Toisaalta, mitä pitempään miehittäjät pysyvät Irakissa ja mitä selvemmin ne laiminlyövät Irakin kansalaisten toiveiden täyttämisen, sitä lähemmäs räjähdyspistettä kansallisten ja uskonnollisten ääriainesten kannatus nousee koko islamilaisessa maailmassa.
    Yhdysvallat ei ole toistaiseksi kyennyt tuottamaan todisteita Irakin joukkotuhoaseista. Joko Irakilla ei niitä ollut tai sitten ne ovat kadonneet Saddamin lähipiirin mukana entistä arvaamattomampiin käsiin. Kumpikaan vaihtoehto ei mairittele Yhdysvaltoja.

Sotaa vastustaneet valtiot ovat erikoisessa tilanteessa. Niiden humanitäärisenä velvollisuutena on auttaa Irakia jaloilleen, vaikka laiton sota voi jälleenrakennuksen onnistumisen seurauksena vaikuttaa monen silmissä oikeutetulta. Vaihtoehtoa ei kuitenkaan ole, Irakin rauhoittamiseen kannustavat myös länsimaiden yhteiset, itsekkäät edut.
    Irakin jälleenrakentamiseen osallistumisen ei silti tarvitse merkitä miehityksen tukemista. Vaikka sodankäynti onnistui ilman YK-mandaattia, Irakissa tuskin saavutetaan kestävää rauhaa ilman maailmanjärjestön aktiivista osallistumista maan hallintoon, jos sittenkään. Yhtä mahdottomalta rauhanomainen kehitys vaikuttaa, mikäli Irakin öljyvarantojen tuottoja jaetaan Geneven sopimusten vastaisesti sotasaaliina miehittäjien kesken.


Seteleitä uurnassa

Kansanedustajien rahoitusilmoitusten perusteella tuore vaalirahoituslaki on selvästi tarpeellinen, mutta riittämätön. Rahoittajat voivat kiertää julkisuutta piiloutumalla tukiyhdistysten taakse, ja kansanedustajille itselleen jää liiaksi pelivaraa rahoituslähteidensä salaamiseen. Esimerkiksi Kauko Juhantalon (kesk.) kytköksistä ei kerro paljonkaan se, että häntä on rahoittanut 41706 eurolla ”Talousseura-2000 ry”.
    Puutteineenkin rahoitusilmoitukset paljastavat, että rahan valta uurnilla on kasvanut dramaattisesti. Vain viisi prosenttia edustajista tuli valituksi alle 10000 euron vaalibudjetilla, pahimmillaan he käyttivät toistakymmentä euroa äänestäjäänsä kohti. Tällaisista summista puhuttaessa rajankäynti äänten ostamiseen alkaa hämärtyä.
    Budjettien paisuminen osoittaa, kuinka tärkeää vaalirahoituksen läpinäkyvyys on. Mutta kun suurimmat tuhlarit istuvat keskustan eduskuntaryhmässä, onko avoimuudesta mielellään puhuvalla pääministerillä kanttia ryhtyä tekoihin ja ajaa lakiin tiukennuksia? o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO