Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Käyttämätöntä valtaa

Osuuskaupan jäsenenyydessä voi piillä kannanotto kasvottomia pääomia vastaan.

Visiitti, Kaarina Järventaus

Kun muutama vuosi sitten liityin Helsingin Osuuskaupan jäseneksi, tein sen rahan vuoksi. Laskin, että kun kerran ruokaa on ostettava, voin saman tien ottaa osan rahasta takaisin bonuksina. Tiesin, että HOK on porvallinen vastine työväen Elannolle, mutta kumpaankaan kaupparyhmittymään ei tuntunut enää liittyvän mitään poliittisia aatteita.
    Kassalla en tiedä minkä etukortin milloinkin kaivaisin, niin paljon eri kaupat muistuttavat toisiaan. Nyt HOK ja Elanto ovat päättäneet yhdistyä. Oikeiston ja vasemmiston jakolinja jää tässäkin historiaan.

Entäpä jos silti tein liittyessäni poliittisen teon? Jos asiaa ajattelee uudelleen, ehkä otin kantaa kasvottomia pääomia ja vääjäämätöntä globalisaatiota vastaan? Eikö oikeastaan ole lähes vallankumouksellista, jos uuden kauppaketjun omistaa yhteensä yli 300 000 suomalaista?
    Jos perinteisiä osuusliikkeitä ei olisi, pidettäisiin ajatusta asiakkaiden tasaveroisesti omistamasta kauppaketjusta nykyisin taatusti haihatteluna. En tiedä, kuinka realistisena ajatusta pidettiin vuosina 1904 ja 1905, kun SOK ja Elanto perustettiin osuuskunta-aatteen siivittäminä.

HOK on keksinyt jäsenilleen nimen ”asiakasomistaja”, joka vie ajatukset ostotilanteeseen. Ei ehkä ole tarkoitus, että osuuskauppojen jäsenet puuttuvat liikaa oikeisiin afääreihin.
    Arvelen kuitenkin, että meillä on tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, käyttämätöntä arkipäivän valtaa.

Jokapäiväistä vallankäyttöä kuluttajana suositeltiin minullekin, kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin. Puhelimeen tullut tekstiviesti kehotti boikotoimaan yhdysvaltalaisia tuotteita.
    Sota oli jo ehtinyt päättyä (ainakin hyökkääjän ilmoituksen mukaan), kun ehätin tarkastamaan Voima-lehden julkaisemasta yhdysvaltalaisten tuotteiden listasta, miten minulla oli mennyt.
    En ollut tänäkään keväänä ostanut autoa enkä tupakkaa eikä minulle, romaanisten kielten ystävälle, yleensä juolahda mieleen valita englanninkielisessä maassa tuotettua viiniä.
    Listalle kertyi yksi pullo shampoota, toinen ketsuppia ja kolmas astianpesuainetta, vähän lääkkeitä sekä perunalastupussi. Kovin isosta dollarivuosta ei siis ollut kysymys.

Erityisesti jäi vaivaamaan perunalastupussi. Boikotoijille Estrella-perunalastut edustavat amerikkalaista suuryritystä. Mutta mitäs pussin kyljessä lukee: Estrella on valittu edustamaan kotimaisia tavarantoimittajia jääkiekon MM-kisoissa... eli samaa tuotetta saattoivat jotkut syödä kaukalon ääressä isänmaallisen tunteen siivittämänä, naama sinivalkoiseksi tuhrittuna!
    Tiedonhaku nettisivuilta kertoi, että perunalastut tuotetaan kotimaisesta perunasta ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Toistasataa ihmistä työllistävä tehdas on vuodesta 1993 kuulunut monikansalliselle yhtiölle, jonka perusti Chicagoon vuonna 1903 James L. Kraft, tuottamaan juustoa.

Olivatko lastut siis ”suomalaisia ” vai ”amerikkalaisia”? Globalisoituminen sotkee jo perinteisen boikotoinninkin mahdollisuuksia. Entä kun ahvenanmaalainen kilpailija markkinoi tuotetta nimeltä ”Barbecue & Cheddar” - voiko olla mitään sen amerikkalaisempaa? Vallankäyttö kaupan tiskillä ei toden totta ole helppoa.

Kannustavia esimerkkejä pienistä teoista on, vaikka niistä ei aina tiedetä.
    Kansainväliset muoti- ja kosmetiikkaketjut ovat viime vuosina yrittäneet säväyttää yhä irvokkaammilla kuvilla: mainosten naiset näyttävät milloin nälkiintyneiltä narkkareilta, milloin lapsipornotähdiltä, tai sitten esteettiseen asentoon kuolleilta. Suomalaisista kaupoista ja mainosjulisteista on kuitenkin yksi jos toinenkin makaaberi kuva nopeasti hävinnyt. Kuvat ovat ottaneet päähän useampaa kuin yhtä naista, jotka ovat myös älynneet avata suunsa ja käyttää arkipäivän valtaa.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO