Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 



Monella tuolilla

Jyrki Räikkä

Anneli Jäätteenmäen ja Paavo Lipposen välit nousivat eduskuntavaalien alla poliittisen keskustelun keskipisteeseen, eikä aihetta kyetty lakaisemaan sivuun vaalien jälkeenkään. Toisaalta Lipponen oli koko kahdeksanvuotisen pääministerikautensa ajan jatkuvasti tukkanuottasilla keskustaopposition kärkihahmojen kanssa, ja jotkut yhteenotot menivät henkilökohtaisuuksiin. Vaikka rajanveto poliittisen ja henkilökohtaisen vastakkainasettelun välillä ei ole yksinkertaista, Lipposen valtakaudella asioiden ohella riitelivät myös ihmiset.

Jotkut keskustalaiset ovat olleet helpottuneita siitä, ettei Lipponen jäänyt Jäätteenmäen hallituksen nurkkiin tuoreen emännän talonpitoa arvostelevaksi vanhaksi isännäksi. Ilo voi kuitenkin olla ennenaikaista, sillä Lipponen ”vetäytyi” päivänpolitiikan aitiopaikalle, eduskunnan puhemieheksi. Vaikka puhemies kuuluu valtiollisen protokollan kärkikastiin, eikä palkassa tai eläke-etuuksissakaan ole moittimista, Lipponen tuskin tuli paikalle jäähdyttelemään. Todennäköisesti hän vain huilaa hetken seuraavaa siirtoa suunnitellessaan.
    Lipponen on tyrkyllä EU-komissaariksi Erkki Liikasen toimikauden umpeuduttua tammikuussa 2005. Puhemiehenä Lipponen on kärkkyjän paikalla myös kotimaan politiikassa. Jos punamultahallitus ajaa kiville kesken vaalikauden, Lipponen on valmis hallitustunnustelijaksi, eikä keskusta pääse helpolla hänen hallitukseensa. Lipposen pyrkimyksillä EU-virkaan on siis keskustan vankkumaton tuki.

Pitkäaikaisena ratkaisuna Lipposen kaksoisrooli puhemiehenä ja puoluejohtajana ei ole kestävä. Kuten Lipponen itse totesi, puhemieheltä ei edellytetä täydellistä puolueettomuutta puhemiehen viranhoidon ulkopuolisessa toiminnassa. Tätä pitää kuitenkin lukea niin, että puhemieheltä edellytetään melkoista pidättyvyyttä kaikissa esiintymisissään. Tämä vaatimus ei sovi puoluejohtajalle.
    Politiikan poikkeustila jatkuu, kunnes Lipponen lakkaa istumasta kahdella tuolilla - tai hallitus hajoaa ja muodostetaan uusi. Jotta politiikan liiallinen henkilöityminen ei vastaisuudessa johtaisi yhtä kiusallisiin tilanteisiin, kannattaisi käynnistää keskustelu pääministerin toimikausien määrän rajoittamisesta. Kaksi kautta riittää.


Eriarvoisuuden iloja

Kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara ja tutkija Henrik Lönnqvist leimaavat tuoreessa asuntopoliittisessa pamfletissaan sosiaaliseen sekoittamiseen perustuvan asunto- ja kaavoituspolitiikan ajan henkeen sopimattomaksi holhoukseksi, joka loukkaa yksilön valinnan vapautta ja yhteiskunnan moniarvoisuutta. Vaattovaara ja Lönnqvist pyrkivät ”asuinalueiden moniulotteiseen positiiviseen erilaistamiseen”. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki varaisi parhaat asuinalueet maksukykyisimmille. Köyhiä ja yhteiskunnan turvaverkkojen varassa eläviä sijoitettaisiin vähemmän houkutteleville alueille.
    Raportin lähtökohtana on Helsingin sinänsä aiheellinen huoli verotulojen hupenemisesta, kun varakkaat hakevat asumisen laatua ja väljyyttä pääkaupungin ympäristökunnista. Tämän taloudellisen motiivin Vaattovaara ja Lönnqvist toteavat avoimesti, mutta tekevät sitten kaikkensa saadakseen sen kuulostamaan muka sivuseikalta muiden asumisen erilaistamista puoltavien argumenttien rinnalla.

Vaattovaaran ja Lönnqvistin hyvässä maailmassa kansalaiset ovat aktiivisia ja sosiaaliturva toimii. Näissä oloissa sosiaaliryhmien sekoittaminen on heidän mielestään eräänlaista hätävarjelun liioittelua.
    Mutta entä jos maantieteilijöiden yhteiskunnallinen analyysi menee pieleen ja hyvinvointivaltiolle käykin huonosti? Asunto- ja kaavoituspolitiikkaa ei kannata rakentaa hiekalle. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO