Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Hyvän ja huonon omantunnon suurvallat

Menneisyydenhallinta auttaisi myös Yhdysvaltain kansalaisia ymmärtämään maansa erehtyväisyyden.

Kommentti, Tapani Hietaniemi

Kansainvälisen oikeuden vastainen hyökkäys Irakiin on herättänyt maailman valveutuneet kansalaiset aivan uudenlaiseen tilanteeseen. Uutta ei ole ainoastaan se, että ensi kertaa maailmanhistoriassa meillä on pelkästään yksi ainoa hegemoninen supervalta, joka kykenee toimimaan globaalilla tasolla. Nyt tällä supervallalla on myös hallitus, joka tietoisesti pyrkii rikkomaan kansainvälistä oikeusjärjestystä ja luomaan ennakkotapauksen sen oman käden oikeudelle. Hegemoni ei olekaan enää hyväntahtoinen hegemoni. Kysymys on maailmangangsterismista, vaikka Yhdysvallat haluaakin esiintyä maailmanpoliisina. Poliisin erottaa gangsterista se, että poliisi noudattaa lakia ja oikeutta.
    voisi tehdä? Tarvitaan muiden suurvaltakeskusten yhteistyötä ja YK:n syvällekäyvää uudistusta vastaamaan sooloilevan yhden supervallan muodostamaan uudenlaiseen haasteeseen. Sodanvastainen rintama on itu tällaiselle sodanjälkeiselle yhteistyölle, mutta kipeimmin tarvittaisiin muutosta Yhdysvaltojen itsensä sisällä.

Oikein tai väärin, minun maani

Korean sodan jälkeen on voitu havaita, että Yhdysvaltojen kansalaisista aina vähintään kymmenen prosenttia vastustaa jokaista maansa käymää sotaa erilaisista aatteellisista syistä. Kymmenen prosentin pohjanoteeraus saavutettiin viime vuoden YK:n hyväksymän Taleban-sodan aikana.
    Murheellisempaa on kuitenkin, että Yhdysvaltojen kansalaisista aina vähintään 30 prosenttia kannattaa jokaista isänmaansa käymää sotaa sodan luonteesta ja tapahtumista riippumatta. Pienimmillään sodankäynnin kannatus oli Vietnamin epäsuositun sodan loppuvuosina. Silti tuolloinkin lähes kolmasosa Yhdysvaltojen kansalaisista kannatti sokeasti periaatetta ”Right or wrong, my country”.
    Bushin ei tarvitsekaan hankkia politiikalleen kuin parinkymmenen prosentin lisäsuostumus, koska kolmekymmentä prosenttia tukee Yhdysvaltain politiikkaa yhtä kaikki. Ymmärtääkseni taustalla on syvällinen historiallinen kokemus, joka näkyy parhaiten vertaillessamme Yhdysvaltoja ”vanhan Euroopan” suurvaltaan Saksaan.

Syyllisyys painaa saksalaisia

Sydäntäni lähellä olevassa saksalaisessa poliittisessa kulttuurissa minua miellyttää ehkä kaikkein eniten se, että Saksa on suurvalta, jonka kansalaisilla on huono omatunto. Tämä vaikuttaa kaikkiin heidän tekemisiinsä, pakottaa heitä nyt parantamaan maailmaa, koska Saksa on sitä aikaisemmin niin kovasti pahentanut.
    Suomessa ei ole laajasti ymmärretty tätä nykysaksalaisen poliittisen kulttuurin perustavaa ajatusta. Maltillisesta oikeistosta äärimmäiseen vasemmistoon saksalaisia puolueita yhdistää yksimielisyys siitä, ettei nyt tarvita saksalaista Eurooppaa, vaan eurooppalainen Saksa.
    Tälle rauhantahtoiselle vakaumukselleen he ovat valmiit uhraamaan omat rajansa, aikaisemmat aluevaatimukset ja jopa rakkaan markkansa. Ja vähintäänkin saksalaiset miettivät kaksi kertaa, mihin ryhtyvät, kuten Saksan ehdoton kieltäytyminen Irakin sodasta osoittaa.

Menneisyydenhallinta puuttuu

Aikaisempien kahden supervallan laita on toinen. Venäläiset ja yhdysvaltalaiset eivät ole koskaan onnistuneet kehittämään itselleen kollektiivista huonoa omaatuntoa.
    Venäläinen poliittinen kulttuuri paistattelee yhä Napoleonin ja Hitlerin vastaisten ”isänmaallisten sotien” loisteessa. Kommunistien kolme sukupolvea kestäneestä diktatuurista huolimatta Venäjä ei käynyt läpi omaa Nürnbergin oikeudenkäyntiään, eikä maassa ole käsitettä ”menneisyydenhallinta” (Vergangenheitsbewältigung), jolla kuvataan vaikean menneisyyden käsittelyä.
    Sama pätee vielä pahemmin Yhdysvaltoihin, jonka kansalaisten enemmistö uskoo maansa olleen aina oikealla puolella, totuuden ja moraalin tukena.
    Tätä oikeassa olemisen tunnetta eivät hävitä edes alkuperäisväestön tuhoaminen, oma salattu siirtomaapolitiikka, Hiroshima, Nagasaki, Dresdenin tulimyrsky, Vietnamin sota ja niin edelleen.
    Miten saisimme Yhdysvaltojen kansalle tai ainakin liittovaltiota johtavalle eliitille aikaan huonon omantunnon? Ehkä odotettua vaikeammaksi osoittautuva operaatio Kaksoisvirtain maassa ja maailman valtaenemmistön tuomio laittomalle sodalle ovat ensimmäiset askeleet siihen suuntaan.

Tapani Hietaniemi on sivilisaatiohistorian dosentti Helsingin yliopistossa.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO