Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 



Sailas siivoojaksi
Arjesta vieraantuneet päättäjät pitäisi passittaa todellisuuskurssille.

Jyrki Räikkä

Voi kunpa Raimo Sailaksen työllisyystyöryhmän loppuraportti olisikin vain ”yksi raportti muiden raporttien joukossa”, kuten hallitustunnustelija Anneli Jäätteenmäki tokaisi alkuviikosta. Jos esimerkiksi ekologinen verouudistus saisi murto-osankaan Sailaksen raportin huomiosta, tulevaisuuden visiointi olisi paljon hedelmällisempää.

Jo Sailaksen työryhmään kutsuttujen johtajien ja neuvosten taustaa tarkastelemalla oli ennakoitavissa, että työllisyysraportista tulee kova paperi. Silti sosiaalidemokraattisen pääministerin asettama ja sosiaalidemokraattisen virkamiehen johtama työryhmä myötäilee yllättävän pitkälle kokoomuksen ja työnantajapuolen näkemyksiä. Erityisen omituiselta Sailaksen raportti näyttää vain muutaman viikon ikäistä vaalitulosta vasten. Tappion vaaleissa kärsivät juuri ne voimat, joiden äänellä Sailaksen työllisyystyöryhmä puhuu.
    Tuskin kukaan odottaa, että näin navakkaan vastatuuleen askeltava raportti tulisi hyväksytyksi sellaisenaan, mutta joiltain osin sen esityksiä pannaan todennäköisesti lähivuosina täytäntöön. Olennainen kysymys onkin, mitkä ehdotuksista aiotaan tosimielellä toteuttaa ja mitkä raportin osat on tarkoitettu sellaisiksi vaatimuksiksi, joista voidaan poliittisen keskustelun kuluessa luopua.

Paljaimmillaan Sailaksen työryhmän edustama arvomaailma näkyy kulttuuri- ja liikuntapalvelujen kiristysesityksissä. Työryhmä pitää muun muassa kirjojen, teatteri- ja elokuvalippujen, televisioluvan ja jopa joukkoliikenteen käytön edullisuutta yhteiskunnallisena ongelmana.
    Vapaa-ajan riennoissa aikaansa tappavat työttömät ja vajaasti työllistyneet ihmiset hakeutuisivat paremman tekemisen puutteessa töihin, kun heillä ei kustannusten noustua olisi enää varaa pitää aiempaa harrastustoimintaansa yllä.
    Tällainen näkemys yhteiskunnasta on monella tavalla harhainen ja osoittaa täydellistä vieraantuneisuutta arkitodellisuudesta. Työttömyyden syy ei ole liiallisessa tai liian edullisessa vapaa-ajan palvelujen kirjossa, vaan työvoiman tarjonnan ja kysynnän välisissä eroissa. Kuilua ei kavenneta kulttuuri- tai liikuntapalveluja supistamalla, päinvastoin. Harrastukset parantavat sekä työllisten että työttömien henkistä ja fyysistä työkykyä, eikä terveyttä ja elämänlaatua kohottavien virikkeiden hankkimista pitäisi tietoisesti vaikeuttaa.
    Kepitysinnoltaan Sailaksen ryhmä ei ole ilmeisesti nähnyt edes kulttuuri- ja liikuntapalvelujen työllisyyspotentiaalia. Näillä aloilla työskentelee paljon matalapalkkaisia ammattilaisia, joiden niukkaa toimeentuloa arvonlisäveron korotus voi heikentää ratkaisevasti. Sen sijaan, että kulttuuriväkeä patistettaisiin työttömyyskortiston kautta ”oikeisiin töihin”, tälle väheksytylle palvelusektorille pitäisi kehittää työllistämisen kannustimia.

Ehkä Sailas olisi voinut avartaa muutenkin työryhmänsä jäsenten maailmankuvaa viemällä sen elokuviin. Ensin ryhmä olisi voinut katsoa tositapahtumiin perustuvan Jarmo Lampelan Eilan. Siinä valtion toimitilojen siivoojat joutuvat heittopusseiksi, kun suuresti Sailasta muistuttava virkamies panee ulkoistamispolitiikkaan vauhtia. Kuuria olisi voinut jatkaa Johanna Vuoksenmaan Nousukaudella, jossa rikkaat tekevät elämysmatkan köyhien keskuuteen.
    Elämysmetodia voisi tietysti kokeilla todellisuudessakin, jotta päättäjät hahmottaisivat yhteiskunnan kokonaisetua yksilötasolla. Työllisyystyöryhmän jäsenet saisivat kenttätuntumaa viettämällä edes viikon työttömän oloissa ja toisen matalapalkkaisen ahertajan arjessa. Sailaksen ylle voisi sovitella vaikkapa puhtaanapitotyöntekijän haalareita. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO