Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 



Länsirintamalta liikaa uutta

Jyrki Räikkä

Jo pitkään on tiedetty, että Irakin kriisi saattaa ratkaista Suomen vaalit. Kansainvälisten kriisien aikana äänestäjät tarrautuvat herkästi entisiin päättäjiin, ja tämän tunteenomaisen turvallisuushakuisuuden on arveltu antavan etulyöntiaseman nykyiselle hallituskoalitiolle.
    Irak on edelleen kuuma vaaliteema, mutta kampanjan viime metreillä tuuli on kääntynyt hallitukselle vastaiseksi. Ulkoministeriön asiakirjavuodot ovat herättäneet hyvin perusteltuja epäilyksiä siitä, että ulkopoliittinen johto on käyttänyt luottamustaan väärin ja toiminut Yhdysvaltain-politiikassaan sekä kansallisen edun että yleisen mielipiteen vastaisesti. Pääministeri Paavo Lipposen käsissä Irak-kortti on nopeasti muuttunut jokerista mustaksi pekaksi.

Julkisuuteen vuotaneiden keskusteluraporttien perusteella vaikuttaa siltä, että Lipponen on viime viikkoina puhunut muunneltua totuutta joulukuisista keskusteluistaan presidentti George W. Bushin kanssa. Muistion mukaan Bush kiitti Suomea ”Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon”.
    Lipposen selityksen mukaan Bush kiitteli Suomea liittymisestä terrorismin vastaiseen liittoutumaan eikä Irakin sotaa valmistelevaan koalitioon. Yhdysvalloille Irakin kampanja on kuitenkin osa terrorismin vastaista sotaa, ja Bushin oppiin kuuluu mustavalkoinen ”meidän puolellamme tai meitä vastaan” -ajattelu.
    Bush on saattanut laskea Suomen tukijoukkoihinsa myös sillä perusteella, että Suomi vastasi syksyllä myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön osallistua Irakin jälleenrakennustyöhön ja rauhanturvaamiseen mahdollisen konfliktin jälkeen. Suomi ei tietenkään kuulu varsinaiseen sotakoalitioon, mutta lupautumalla Yhdysvaltain johtaman liittoutuman tuhojen korjaajaksi Suomen hallitus liittää itsensä osaksi Yhdysvaltain sotasuunnitelmaa.

Ellei suomalainen diplomatia ole aktiivisesti luonut Suomesta kuvaa Yhdysvaltain Irak-politiikalle suopeana valtiona, se on ainakin opportunistisesti jättänyt tällaiset käsitykset tieten tahtoen oikomatta. Osallistuminen Yhdysvaltain ulkoministeriön coalition briefingeihin ja ”kaksoishatutettujen” yhteysupseerien mukanaolo Yhdysvaltain esikunnan Irak-infoissa sopivat hyvin tähän passiiviseen myötäkarvaukseen.


Inhokratia jyrää vaalikentillä

Irak-keskustelun tuoksinassa valtaosa niin sanotusta sitoutumattomasta lehdistöstä on asettunut hallituksen puolelle oppositiota vastaan. Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki on joutunut pääkirjoituksissa tulilinjalle ulkopoliittisen konsensuksen aiheettomasta horjuttamisesta, vaikka samojen lehtien julkaisemissa uutisissa on jopa samana päivänä todettu, että Jäätteenmäen väitteissä on perää. Yhtä lailla kaltoin valtalehdistö kohteli ympäristöministeri Satu Hassia viime kevään ydinvoimakamppailun yhteydessä.
    Loanheitto näyttää pinttyneen suomalaiseen politiikkaan, mutta on ikävää, että media antaa sille vallan. Mikään uusi tieto ei muuta kerran omaksuttuja käsityksiä. Lehdistön laiskan asenteen takia Jäätteenmäki on kärsinyt kohtuuttomasti sosiaalidemokraattien ja ay-liikkeen parjauskampanjasta. Yhtä lailla erityisesti kokoomuksen harjoittamalle Vihreän liiton mustamaalaukselle on annettu koko kampanjan ajan vuolaasti palstatilaa, vaikka vihreät ovat johdonmukaisesti ja toistuvasti sanoutuneet kohua aiheuttaneen - ja puolueeseen kuulumattoman - riviehdokkaan häiriköinnistä selvästi irti.
    Kalevi Sorsa lanseerasi 1980-luvulla käsitteen infokratia. Jos sitoutumattomana itseään pitävä lehdistö ryhmittyy siilipuolustukseen sinipunahallituksen ympärille muutosvastarinnan tai opposition kärkipoliitikkoihin projisoidun vastenmielisyyden tähden, olemme siirtyneet uuteen vaiheeseen. On inhokratian aika. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO