Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Idästä tuulee

Venäjä ei kelpaa Suomen energiavalintojen jokerikortiksi.

Jyrki Räikkä

Suomalaisessa energiakeskustelussa on viime aikoina pohdittu paljon sitä, miten eduskunnan ydinvoimaratkaisu heijastuu Suomen rajojen ulkopuolelle. Tällä kertaa kysymys ei ole perisuomalaisesta itsetunnon puutteesta. Suomen valinta on eurooppalaisittain merkittävä ennakkotapaus. Ratkaisulla saattaa toki olla Suomelle kauppapoliittisiakin seurauksia, mutta esimerkiksi keskieurooppalaisten ympäristöjärjestöjen boikottiaikeiden arvuuttelu on tässä vaiheessa tarpeetonta.
    Ydinvoimataistelun länsirintamalta ei siis kuulu mitään uutta, mutta itäisellä rintamalinjalla on paljon vilkkaampaa. Ydinvoiman kannattajat ovat kilvan maalailleet toinen toistaan pelottavampia uhkakuvia siitä, millaisia riskejä Suomen taloudelle, ympäristölle tai jopa maanpuolustukselle Venäjältä tuodun sähkön varassa eläminen aiheuttaa. Samalla on päästy purkamaan niitä kaunan, pelon ja vihan aiheuttamia patoumia, joita viime vuosisadan sodat ja niiden jälkeinen YYA-pakkoystävyys aiheuttivat suomalaisille.

Vaikka Venäjää kohtaan tunnettujen epäluulojen lietsominen voi olla ydinvoiman kannattajilta demagogisesti taitava veto, älyllisesti se ei edusta kovin rehellistä taktiikkaa. Suomalainen teollisuus ostaa nyt ja tulevaisuudessa sähköä sieltä, mistä se sitä halvimmalla saa - täysin riippumatta siitä, millaisia eettisiä tai ekologisia riskejä energiantuotantoon sisältyy.
    Tuontisähkö on Suomessa halpaa. Kun Venäjällä on tarjota edullista ydinsähköä, kalliimpaa kotimaista sähköntuotantokapasiteettia seisotetaan tyhjän panttina. Ei ole mitään näyttöä siitä, että viidennen ydinvoimalan rakentaminen muuttaisi tilannetta. Venäläinen ydinsähkö säilyttää kilpailukykynsä, sillä Venäjän vanhojen voimaloiden investointikustannukset on jo kuoletettu.
    Toisaalta sähkön ostoa Venäjän vanhoista voimaloista on perusteltu sillä, että venäläiset voivat sähköstä saamillaan vientituloilla pitää voimalansa kunnossa ja kohentaa niiden turvallisuutta. Jos uskotaan tämä väite ja luotetaan siihen, että teollisuus vähentää merkittävästi venäläisen ydinsähkön käyttöä, eivätkö suomalaiset ehdoin tahdoin lyhennä itärajan takana tikittävän aikapommin sytytyslankaa?

On suuruudenhulluutta uskoa, että Suomi voisi ikään kuin omien energiapoliittisten valintojensa sivutuotteena ratkaista venäläisten ydinvoimaloiden nykyiset turvallisuusongelmat. Venäjällä ei suljeta yhtään ydinvoimalaa, vaikka Suomi lakkaisi ostamasta niistä sähköä.
    Julkisuudessa on liikkunut tietoja, joiden mukaan Venäjä harkitsisi uusien ydinreaktoreiden rakentamista sekä Karjalaan että Kuolan niemimaalle. Ei kannata elätellä harhaluuloja siitä, että Suomi voisi estää nämä hankkeet rakentamalla ydinvoimaa rajan tälle puolen. Antamalla luvan uuden ydinreaktorin rakentamiselle suomalaiset päinvastoin madaltaisivat lisäydinvoiman rakentamisen kynnystä myös Venäjällä. Jos länsimainen Suomi luottaa edelleen ydinvoimaan, kuinka se voisi kehottaa omanarvontunnostaan tarkkaa itänaapuria toimimaan toisin - tai edes puuttua vanhojen voimaloiden käyttöiän pidennyksiin?

Maanpuolustuksen kannalta ydinvoima on yhtä huono ratkaisu, tulipa ydinsähkö sitten mahdollisen vihollisen alueelta tai omasta maasta. Ydinvoimalat joudutaan sotilaallisen kriisin aikana ajamaan alas.
    Hyökkääjä voi helposti lamauttaa ydinenergiaan nojaavan keskitetyn energiahuollon. Omien linjojen takana ydinvoimala voi muuttua kotirintaman siviiliväestöä uhkaavaksi joukkotuhoaseeksi. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO