Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Hyvä vihollinen

Vasemmisto hakee nostetta eduskuntavaaleihin luonnonsuojelun kustannuksella.

Jyrki Räikkä

Päättäjien puheiden perusteella ympäristönsuojelu ei juuri nyt vaikuta poliittisesti muodikkaalta aatteelta. Suojeluvaatimuksia ovat viime viikkoina torpanneet erityisesti työväenliikkeen edustajat.
    Pääministeri Paavo Lipponen leimasi eduskunnan kyselytunnilla liito-oravan suojelun Suomessa reservaattiajatteluksi siihen vedoten, että "rajan takana on miljoonia samaan lajiin kuuluvia yksilöitä". Samalla Lipponen tuli kyseenalaistaneeksi koko luontodirektiivin, jonka lähtökohtana on uhanalaisten lajien suojelu Euroopan unionin alueella.

Jouni Backman ei ehtinyt istua ympäristöministerin tuolilla edes puolta vuotta, kun hänen ministeriönsä aloitteesta kalankasvattamot poistettiin Itämeren pahimpien saastuttajien hotspot-listalta. Eduskunnassa Backman väisteli vastuutaan korostamalla, että kyseessä oli virkamiesten valmistelema asia, joka "ei ole ollut poliittisessa ohjeistuksessa".
    Backmanin eduskunnalle antamista vastauksista on kuitenkin luettavissa epäilys siitä, ettei kalankasvatuksen kuormitusluokituksen laskeminen hänen mielestään ehkä ollutkaan kovin viisasta. Eikö ministerin olisi siis tällaisessa tapauksessa pitänyt ottaa ohjat käsiinsä ja puuttua alaistensa toimintaan? Virkamiesten selän taakse piiloutuminen ei osoita ministeriltä vaadittavaa suoraselkäisyyttä.
    Backman ei ajanut konkreettisia suojelutavoitteita Etelä-Suomen metsien suojelua pohtineen Metso-toimikunnan työhön. Metsäklusterin taakse hän ryhmittyi oikopäätä myös Greenpeacen uusia suojeluvaatimuksia koskevassa kiistassa.

Backmanin puheet ovat kuitenkin maltillisia verrattuna Puu- ja erityisalojen liiton osastopäällikön Sakari Lepolan saarnoihin. Viikko sitten Rovaniemellä puhunut Lepola vertasi Greenpeacea Hitlerin Saksan armeijaan ja vaati nujertamaan tämän "metsäalan al-Qaidan".
    Tiistaina Ilta-Sanomien haastattelussa Lepola löi lisää löylyä ja väitti metsäteollisuuden nöyristelevän ympäristöjärjestöjä. Perusteeksi riitti se, että metsäteollisuuden edusmiehekseen Saksaan palkkaama Kari Vitie oli lehtihaastattelussa nimittänyt ympäristöjärjestöjä yhteistyökumppaneiksi. Ilmeisesti "vihollinen" olisi ollut Lepolalle mieluinen määritelmä.
    Viime kevään ydinvoimakeskustelukin osoitti, että ympäristöasioissa ay-liikkeen toleranssi loppuu nopeasti. Vaikka ympäristöjärjestöilläkin on taipumusta kärjistyksiin, kovan linjan ammattiyhdistysjohtajat ovat omaa luokkaansa tosiasioiden taivuttelijoina, irrationaalisten pelkojen lietsojina ja vastapuolen saatanallistajina. Tällaisella argumentoinnilla on vaikea päästä kunnolliseen vuoropuheluun, jossa kuunnellaan myös eriäviä mielipiteitä.

Myös Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes ja puolueen vähemmistösiiven Esko-Juhani Tennilä Š jonka mukaan "nyt ovat liikkeellä luonnonsuojelun osamat" (Kaleva 22.11.) Š ovat tyrmänneet Greenpeacen suojeluvaatimukset. Työväenliike näyttää suojelukysymyksissä seisovan yhtenäisenä joukkona.
    Jos vasemmistopuolueet hakevat vaalimenestystä luonnonsuojelua vähättelemällä ja ympäristöjärjestöjä kritisoimalla, se niille suotakoon. Toivoa kuitenkin sopii, että niillä olisi malttia hillitä myös lisäsuojelun vastustajien pahimpia ylilyöntejä. Sellainen oli esimerkiksi Kalevan sunnuntainen pääkirjoitus, joka esitti luontoaktivistien uhkaan vedoten jokamiehenoikeuksien supistamista. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO