Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Voittaja voi huonosti

Läntisen demokratian hullunkuristen perheiden valikoima sen kun kasvaa.

Lena Björklund

Sen jälkeen kun länsimaat voittivat talousjärjestelmien välisen sodan, ne ovat olleet pakahtua omahyväisyyteensä. Ainakin silloin, kun ne ovat muistelleet sosialismivainajan käytäntöjä tai verranneet itseään islamilaiseen maailmaan.
    Sanapari "länsimainen demokratia" kattaa kuitenkin nykyisessä Euroopassa mitä omituisimpia poliittisia käsityksiä ja yhdessäelon tavoitteita. Pitäisi puhua länsimaisesta reaalidemokratiasta ja länsimaisesta demokratiasta. Niin kuin aikanaan eroteltiin reaalisosialistinen käytäntö ja kauas karannut ihanne.

Itävallassa ja Hollannissa länsimaisen demokratian suojissa on kehittynyt vaaleissa hyvin menestyviä äärioikeistolaisia populistisia ja muukalaisvastaisia liikkeitä. Siitä huolimatta, että näissä maissa on Euroopan alhaisin työttömyysaste. Ranskassa Jean-Marie Le Pen haikailee 1800-luvun lopun kansallismielisiä monarkistisia ja rasistisia aikoja ja saa kansan tuen.
    Italian Silvio Berlusconi on maailman 35. rikkain mies. Sellaisen ihmisen ei pitäisi päästä leikkimään kansanedustajaa tai varsinkaan pääministeriä. Berlusconi otti tilaisuuden tullen myös ulkoministerin postin itselleen lähes vuodeksi, vaikka Italian presidentti toistuvasti pyysi häntä purkamaan moisen vallankeskittämisen.
    Viime keväänä Berlusconi käväisi vähän väliä myös tiedonvälityksestä vastaavan ministerin salkulla. Vaikka hänen 7,2 miljardin euron arvoiseen omaisuuteensa kuuluu lehtitaloja, kustantamoja sekä kolme televisiokanavaa ja hän on pääministerinä saanut mieleisensä miehet valtionkanavien johtoon, Berlusconi ei ole tyytyväinen julkisuuskuvaansa.

Suomessa Berlusconi on yhden palstan uutinen. Italiassa hän on medioissa jatkuvasti, mutta se ei riitä hänelle. Hän haluaa valtion kanavilta pois häneen ja hänen hallitukseensa kriittisesti suhtautuvat toimittajat. Berlusconi kutsuu "rikolliseksi" sitä, että häntä tai hänen hallitustaan kritisoidaan valtion kanavilla - vaikka juuri sana- ja mielipiteenvapautta pidetään yhtenä keskeisenä länsimaisen demokratian tunnusmerkkinä. Toimittajien lisäksi Berlusconi on yrittänyt kriminalisoida kansanliikkeiden aktivisteja.
    Länsimainen demokratia näyttäytyy hauraana kohdatessaan tällaisia herkkähipiäisiä vallankeskittäjiä, joita ohjaavat ensisijaisesti omat henkilökohtaiset intressit. Ranskalainen politiikan tutkija Marc Lazar on määritellyt tämäntyyppisen politiikan hyväksikäytön politiikanvastaisuudeksi ja politiikan perversoitumiseksi.

Berlusconi lähti 1990-luvun alussa politiikkaan, koska hän ei korruptio-oikeudenkäyntien valpastamassa Italiassa enää muulla tavoin kyennyt estämään tuomareita penkomasta liikeasioitaan. Berlusconi on syytteessä kirjanpidon väärentämisestä, ja hänen pääministerikautensa ensimmäisiä lainmuutoksia olikin kaventaa kirjanpitorikosten määritelmää ja lyhentää niistä annettavia tuomioita.
    Tarvittiin toinenkin lakimuutos. Berlusconi on syytteessä Milanossa, jossa tuomarit eivät ole hänen parhaita kavereitaan. Tänä syksynä hyväksyttiinkin asetus, joka sallii syytetyn anoa siirtoa itseensä puolueettomasti Š lue: myönteisesti Š suhtautuvaan oikeussaliin.

Samalla suvereenisuudella kuin Berlusconi torjuu kansalaisjärjestöt, hän ohittaa ammattiyhdysliikkeen. Hän kutsuu itseään moderniksi ja oppositiota menneisyyteen pälyileväksi, mutta hänen demokratiakäsityksensä on peräisin menneisyyden monologien aikakaudelta.
    Kansalaisjärjestöt ovat vain pieni osa Italian kansanliikkeitä. Itse asiassa koko maa on yhtä kansanliikettä. Valtio ei näyttäydy toimivana hallintojärjestelmänä, vaan lähinnä hankalana byrokratiana tai muutoin epämääräisenä käsitteenä. Siksi italialainen ystävyys on hyvin konkreettista: tehdään palveluja toinen toisilleen.

Samaa villin ja vapaan kansalaisyhteiskunnan käytäntöä tapaa kaupoissa. Italiassa on nykyään laitonta olla antamatta kuittia ostoksesta. Se harmittaa kauppiaita, veronkierto on jalkapalloakin suositumpi peli Italiassa.
    Kauppias siis kysyy, mahtaako asiakas tarvita kuittia. Tuskin tarvitsee. Siitä kiitokseksi kauppias antaa alennusta ja pääsee laittamaan rahat kassaan myyntinauhaan jälkiä jättämättä. Voi olla, että Berlusconi lopulta kompastuu tähän kannattajiensa kansanliikkeeseen. Italiassa on todella vaikeaa hahmottaa, miten valtion budjettirahat oikein saadaan kerätyksi. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO