Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Vapauden varjolla

Nato määrää tahdin turvallisuuspolitiikan muutoksissa.

Jyrki Räikkä

Muutoksen tuulet vain yltyvät eurooppalaisessa turvallisuuspolitiikassa. Nato-maat sopivat Prahan huippukokouksessa jäsenyysneuvottelujen aloittamisesta seitsemän sotilasliittoon pyrkivän maan kanssa. Laajentuminen yhä syvemmälle itään heijastuu väistämättä sotilasliiton strategiseen asemaan ja toimintamalleihin, joita kylmän sodan päättyminen ja terrorismin vastaisen sodan alkaminen ovat panneet muutenkin uuteen uskoon.
    Uhkakuvien mullistukset ja epäonnistumiset Balkanin kriiseissä ovat motivoineet myös Euroopan unionia - joka on sekin massiivisen laajentumisurakan keskellä - kehittämään ja konkretisoimaan puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaansa. Projektin avainsana on kriisinhallinta, joskin käsitteen tarkka sisältö on jäänyt epäselväksi. Kriisinhallintajoukkoja ei ole kuitenkaan tarkoitettu unionin armeijaksi, vaikka unionin tulevaisuuskonventti on väläytellyt myös yhteisen puolustuksen rakentamista.

Nato ja EU tekevät linjauksiaan periaatteessa itsenäisesti, mutta järjestöjen ratkaisut toki vaikuttavat toisiinsa. Päällekkäisiä rakenteita ei haluta pystyttää, koska monet maat - joukossa Euroopan suurimmat valtiot - ovat jäseninä molemmissa liittoutumissa. Kumpikin organisaatio keskittyy omiin vahvuuksiinsa, ja Natolla on sotilaallisten operaatioiden toteuttajana selvä etusija. Esimerkiksi vaativissa kriisinhallintatehtävissä EU luovuttaa komennon suosiolla Natolle.
    Synergiseksi mainostettu yhteistyö ei ole aivan niin ongelmatonta kuin vaikkapa Suomen ulkopoliittisen johdon puheista voisi päätellä. Esimerkiksi Naton nopean toiminnan joukkojen kehittäminen saattaa hyvinkin nakertaa EU:n kriisinhallinnan rahoituspohjaa ja uskottavuutta.

Valtioiden väliset sodat ovat nykyisin harvinaisia, mutta vakavia sisäisiä konflikteja on kymmenissä maissa eri puolilla maailmaa. Niinpä miltei mikä tahansa sotilasoperaatio voidaan toteuttaa humanitaarisen intervention nimissä. Jopa hyökkäyssota, kuten Yhdysvaltain suunnitelma Irakin hallinnon kukistamiseksi, voidaan tarvittaessa perustella rauhaanpakottamisena tai terrorisminvastaisena poliisitoimena.
    Kun perinteisen sotilaallisen hyökkäyksen vaara puolustusliiton ulkorajoilla on mitätön, Natokin siirtää painopistettä pois rajojen koskemattomuuden turvaamisesta ja ryhmittää joukkoja uudelleen länsimaisten arvojen ja elämäntavan puolustukseen.
    Presidentti George W. Bushin viljelemä "vapaus ja demokratia" retoriikka tuntuu Atlantin tällä puolen banaalilta yksinkertaistukselta, mutta harvat eurooppalaiset johtajat ovat valmiita käymään rajaa Naton ja EU:n arvojen välillä. Liittoutumattomatkin EU-maat, myös Suomi, korostavat hanakasti unionin ja Naton arvopohjan yhteisyyttä.

Mitä enemmän Nato näyttäytyy yhteistä henkistä perintöä vaalivana arvoyhteisönä, sitä vaikeampaa sotilaallisesti liittoutumattomien EU-maiden on pysytellä sen ulkopuolella. Paine kasvaa vielä unionin laajentuessa, kun uudet jäsenmaat ovat myös Nato-jäseniä. Ts˙ekin presidentin Vaclav Havelin keskiviikkoinen puhe oli vasta alkua.
    Ulkoministeri Erkki Tuomioja korosti keskiviikkona pitämässään puheessa, että unionilla on todellista turvallisuuspoliittista merkitystä, jota "puuhastelu yhteisen puolustuksen ympärillä" hämärtää. Vaarana on, että Nato-maat leimaavat EU:n puolustus- ja turvallisuuspolitiikan samanlaiseksi puuhasteluksi. Jos eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan erillisen kehittämisen pohjana on amerikkalaisista arvoista poikkeava identiteetti kuten toivottavaa on se pitäisi myös tuoda selkeästi esiin.
     o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO