Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Taiteelta suojassa

Kulttuurin ahdinko ei ole performanssi.

Irina Krohn

Joskus viisitoista vuotta sitten opiskelutoverini Leea Klemola ja minä jouduimme harjoittelemaan "salaa" näytelmää Apollonkatu 9:ssä, silloisen teatterikorkeakoulun pimiössä - nykyisen keskustan puoluetoimiston tiloissa. Korkeakoulun kriisien jälkeen ei aina välitetty edellisten opettajien oppilaiden työolosuhteista.
    Viime viikolla seisoimme molemmat eduskuntatalon portailla. Leea suuressa taiteilijoiden mielenosoituksessa, jossa hän oli yksi pääpuhujista. Minä kansanedustajan roolissa mielenosoituksen viestiä vastaanottamassa. Vieressäni seisovan Anni Sinnemäen kanssa luimme banderolleja, jossa oli muun muassa muunnos Annin sanoituksesta. Kuvassa Niinistö soitti kitaraa ja lauloi: "Minä suojelen sinua taiteelta".

Suomalaisessa henkilövaalijärjestelmässä erilaiset ammattiryhmät - myös taiteilijat - tulevat valituksi eduskuntaan. Vihreässä eduskuntaryhmässäkin varmasti noin puolet saa tekijänoikeustuloja. Tästä huolimatta taiteen ja taiteilijoiden rahoitusta on vaikeaa nostaa yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen.
    Helsingin Sanomissa taiteilijoiden mielenosoitus oli uutisoitu kulttuurisivuilla, ikään kuin yhtenä pikanttina esityksenä muun tarjonnan joukossa. Jos marssijat olisivat vaatineet huomiota eläkeläisten, työttömien tai telakkatyöläisten oloihin, se olisi uutisoitu kotimaansivuilla.
    Vaikka taiteilijat ovat juuri niitä Suomen köyhiä, josta on trendikästä kantaa huolta, oli vihreillä suuri työ saada edes vaatimus taide- ja taitelijapoliittisesta ohjelmasta hallitusohjelmaan. Sellainen on nyt onneksi saatu. Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen toimi ohjelmaryhmän puheenjohtajana, mutta rahoitusta ei tunnu ainakaan samasta puolueesta löytävän.

Tänä vuonna veikkauksen vähätuottoisuudesta syntynyt vaje paikataan lisäbudjetilla. Valtionvarainministeri Sauli Niinistö sai kuitenkin kulttuuriministeri Kaarina Drombergin allekirjoittamaan paperin, jossa kulttuuriministeriö lupasi asettaa kulttuurirahoituksen sen varaan, kuinka Speden spelit tai Onnen arvat ihmisiä houkuttavat pelaamaan.
    Taiteilijat ja taiteen ystävät ovat onnistuneet siis vakuuttamaan vain itsensä rahoituksen tarpeellisuudesta. Tilanne ei muutu, jollei taiteilijoita nähdä tasa-arvoisina kansalaisina. Heidän huolensa eivät ole performanssi, vaan yhteiskunnallinen epäkohta.

Vielä tärkeämpää on uusien argumenttien löytäminen rahoituksen perusteluiksi. Tarvitaan strateginen näkemys siitä, miten kulttuuri luo hyvinvointia myös niille, jotka näennäisesti voisivat elää sitä ilman.
    Ihmiset, joilla on varaa valita asuinpaikkansa, harkitsevat sitä myös alueen kulttuuripalvelujen määrän mukaan. Vastikään julkaistussa tutkimuksessa "ruman" ympäristön on todettu lisäävän masennusta ja siten lisäävän terveyshuollon kuluja.

Tärkeätä on myös saada puolueet vastuuseen linjauksistaan. Kulttuurisivut kertovat harvoin puolueiden näkemyseroista. Taiteen sisällön riippumattomuutta turvataan vaikenemalla sen yhteydestä rahoituksen mahdollisuuksiin.
    Eri puolueiden suhteessa taiteeseen ja sen rahoitukseen on huikeita eroja. Poliitikot eivät valitse tauluja museon seinille, mutta he päättävät, mitkä seinät rakennetaan ja onko rahaa hankkia tauluja. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO