Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Montako puoluetta riittää

Niemeläinen

Politiikan kuumasta kesästä jäi mieleen kokoomuksen puoluesihteerin Heikki A. Ollilan heinäkuinen heitto siitä, että Vihreä liitto on puolueena käynyt tarpeettomaksi ja joutaisi lakkauttaa. Tällaiset puheet ovat tietenkin lähtökohtaisesti tyhjää louskutusta - kansa kai päättää vaaliuurnilla, kuinka monta puoluetta se pitää tarpeellisena.
    Tiistain Ajankohtainen kakkonen haastatteli Vasemmistoliiton ja Suomen Keskustan puoluejohtajia valtion ensi vuoden budjetin veroratkaisuista. Suvi-Anne Siimes selosti aika vaikeaselkoisesti, ettei tuloverotusta pitäisi tässä tilanteessa alentaa. Oppositiojohtaja Anneli Jäätteenmäki sai lopulta muotoilluksi Keskustan suoraselkäisen kannan: "On seurattava veroympäristössä tapahtuvia muutoksia", jos sanarakennelman oikein muistan.

Tuli elävästi mieleen keskustan taannoinen Nato-linjaus: "On seurattava valppaasti turvallisuusympäristössä tapahtuvia muutoksia." Tällaisia tuoteselosteita, joita pääoppositiopuolue antaa politiikkaan hälyttävässä määrin tympääntyneille äänestäjille vaalien alla.
    Keskustan paniikinomaisen kolmannen oppositiokauden pelon voi kyllä ymmärtää, mutta opposition pitäisi nyt edes muodon vuoksi esittää poliittisia vaihtoehtoja eikä pelkästään vältellä nenänvarsi kelmeänä hallitusneuvottelujen teoreettisia kompastuskiviä.

Mihin tarvitaan Vasemmistoliittoa ja Suomen Keskustaa? Kummaltakin on mennyt aate alta 1900-luvun jälkipuoliskon rakennemuutoksissa. Vasemmistoliiton paikka poliittisella kartalla on ilmeisesti jossakin sosiaalidemokraattien ja hakaslaisen SKP:n välimaastossa.
    Puoluesihteeri Aulis Ruuthin mukaan maassa tarvitaan yhä puoluetta, joka harjoittaa "marxilaista" politiikkaa. Voi olla, mutta en ole huomannut Vasemmistoliiton mitään marxilaista politiikkaa harjoittavan. Parta-Kallen jalanjälkiä tarpovat vain kommunistit.

Vasemmistoliiton linjaukset eivät poikkea lipposlaisesta sosiaalidemokratiasta muualla kuin Siimeksen kolumneissa, joissa hän kertoo kansalaisille, ettei oikeasti ollutkaan hallituksen kannalla, vaikkei nyt suorastaan tullut äänestäneeksi vastaankaan.
    Tuntuisi luonnolliselta, että Vasemmistoliiton sosiaalidemokraatit liittyisivät SDP:hen ja puhjolaiset siirtyisivät kommunistien riveihin. Näin kaikki välttyisivät jatkuvalta selittelyltä kaikkiin ilmansuuntiin.

Keskustan tilanne on vielä tukalampi. Maalaisliiton luontainen äänestäjäkunta on hävinnyt, kun maatalouselinkeinojen parissa leipänsä ansaitseva väestönosa on kutistunut muutamaan prosenttiin.
    Isoissa kaupungeissa on vastassa Vihreä liitto, joka on etenkin pääkaupunkiseudulla onnistunut paaluttamaan oikeiston ja vasemmiston välisen kaistaleen hämmästyttävän tehokkaasti.

Aatteellisesti Keskustan pitäisi profiloitua erilleen toisesta suuresta porvaripuolueesta, mutta se ei näytä millään onnistuvan. Keskustan äänestäjäkunnan enemmistö on arvomaailmaltaan kokoomusta reippaasti vanhakantaisempaa.
    Oireellista on, että amerikkalaisen valokuvaajan Helsingissä elokuussa järjestämä alastonkuvaus herätti paheksuntaa lähinnä Tytti IsohookanaAsunmaan (kesk.) korvien välissä. En huomannut kokoomuslaisten tai edes kristillisdemokraattien pitäneen asiasta meteliä.

Eniten pistää huolestuttamaan keskustan kyvyttömyys selkeisiin poliittisiin linjauksiin, mistä Nato- ja verolausunnot ovat vain kaksi esimerkkiä. Miten voidaan päästää hallitusvastuuseen puolue, joka ei ole puoli vuotta ennen vaaleja tuonut julki vaihtoehtoaan kaksi vaalikautta hallinneen koalition politiikalle?
    Aikaa olisi luullut olevan riittämiin. Ilkimys voisi päätellä, että puolueelta puuttuu yksinkertaisesti kykyä.

Tulevaisuuden Suomi tarvitsee nopeasti laskien viisi puoluetta: konservatiivit eli moderaatit, joihin kuuluvat nykyiset kokoomus, keskusta ja kristillisdemokraatit; RKP, joka ajaa suomenruotsalaisten asioita ja johon kuuluu nykyinen RKP; sosiaalidemokraatit, joihin kuuluvat nykyiset demarit ja Vasemmistoliiton demarienemmistö; kommunistit, joihin kuuluvat Vasemmistoliiton puhjolaiset ja pienet kommunistipuolueet; ja Vihreä liitto, joka erikoistuu fiksujen, ekologisesti kestävien ratkaisujen löytämiseen globalisoituvassa maailmassa.
    Poliittinen korrektius estää lisäämästä listaan kuudennen puolueen eli oikeistopopulistit, jotka ovat tietysti saaneet ensimmäisen varteenotettavan keulakuvansa Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajan Harry Bogomoloffin hahmossa.
    Odottelen uteliaana vaalitaistelun alkamista

Kirjoittaja on vihreitä sympatisoiva veteraanivaikuttaja joka kirjoittaa asemansa vuoksi nimimerkillä. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO