Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Haukku ei pure

Kunkin puolueen on ryhdistäydyttävä tahollaan, jotta oppositio nousisi tehtäviensä tasolle.

Jyrki Räikkä

Kristillisdemokraattien puheenjohtajan Bjarne Kalliksen esitys opposition yhteisestä varjobudjetista on saanut yllättävän suopean vastaanoton nimenomaan hallituspuolueiden edustajilta. Ajatusta ovat kehuneet muun muassa kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz ja Uutispäivä Demarin pääkirjoittaja. Vallan kahvassa nähdään, kuinka helposti oppositio voi polttaa siipensä tällaisessa yhteisprojektissa.
    Oppositiopuolueiden pitää toki tehdä huolellisesti pohjustetut vastaesitykset hallituksen budjettiratkaisuun, mutta yhteinen varjobudjetti olisi toimiva ratkaisu vain siinä tapauksessa, että sen tekijät aikoisivat yhdessä muodostaa seuraavan hallituksen. Niin paljon poliittiset voimasuhteet eivät kuitenkaan yksissä vaaleissa muutu, etteikö seuraavaan enemmistöhallitukseen tarvittaisi vähintään yhtä suurta puoluetta nykyisistä hallituskumppanuksista. Eikä kristillisdemokraattien, keskustan ja vihreiden muodostamalla kolmen kimpalla ole tulevaisuutta, epäpyhään liittoon sisältyisi niin syviä arvoristiriitoja.
    Jokaisen oppositiopuolueen kannattaisi budjettia käsiteltäessäkin erottua omilla painotuksillaan sen sijaan, että ne piiloutuisivat toistensa selän taakse. Yhteisesityksellä pienemmät oppositiopuolueet leimautuisivat vain keskustan apupuolueiksi. Kumppania etsiville kristillisdemokraateille tämä ilmeisesti sopisikin, vaikka puolue tunsi vielä keväällä enemmän vetoa kokoomukseen.

Konkreettisiin tuloksiin pyrkivästä oppositiopolitiikasta on tullut entistä vaikeampaa määrävähemmistösuojan poistuttua eduskunnan äänestyksistä, mutta myös politiikkojen saamattomuus on ryvettänyt opposition julkisivua. Viime vuosina erityisesti Suomen Keskustan epäanalyyttinen ja populismiin taipuvainen politikointi on tehnyt hallaa koko parlamentaariselle järjestelmälle. Kun puolueen olisi pitänyt hankkia kannuksensa asia-argumentein ja erotella hallituksen esityksistä jyvät akanoista, se on tyytynyt pelkkään hallitukselle räksyttämiseen. Jos vaihtoehto hallituksen esitykselle on joskus poikkeuksellisesti esitetty, sen takana olevia arvovalintoja tai vaihtoehdon rahoitusta ei ainakaan. Liekö työreformin kova kohtalo saanut keskustan luopumaan konkreettisista vastaesityksistä?
    Keskustan rakkikoiratyyli on henkilöitynyt puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajaan Mauri Pekkariseen. Vaalien läheisyys tuntuu vain kiihdyttävän Pekkarisen tahtia, niin silmittömästi hän on nuijinut hallituksen budjettiesitystä maan rakoon. Maanantaina Pekkarinen uhosi keskustan kertovan oman vaihtoehtonsa "jokaikiseen momenttiin". Viesti oli lievästi ristiriidassa puoluesihteeri Eero Lankian samana päivänä Uutispäivä Demarille antaman haastattelun kanssa - Lankia nimenomaan lupaili, ettei keskustan varjobudjetista tule mitään "momentti momentilta vastakarvaan julistusta".

Parantamisen varaa on tosin myös hallituksen vuorovaikutustaidoissa. Pääministeri Paavo Lipposta ei tunneta ensisijaisesti kärsivällisenä kuuntelijana, ja muutenkin hänen hallituksensa sietokynnys opposition aloitteita kohtaan on matala.
    Poliittisen järjestelmän uskottavuudelle tekisi hyvää, jos sekä oppositio- että hallituspuolueet nousisivat edes hetkittäin ylös juoksuhaudoistaan. Poliitiikan puhe muuttuisi rivikansalaisenkin kannalta paljon kiinnostavammaksi, jos siinä esiintyisi mustavalkoisten asetelmien rinnalla muitakin sävyjä. Oppositioon siirtyneet vihreät voisivat tässä mielessä näyttää hyvää esimerkkiä, kun puolueella on nyt tuoretta kokemusta, näkemystä ja ymmärrystä sekä hallitusaitiosta että sen ulkopuolelta.

o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO