Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Karjalanpiirakalla yli rajojen

Vilkas vuorovaikutus auttaa ylittämään maantieteelliset esteet.

Irina Krohn

Olin vastikään vihreän eduskuntaryhmän kanssa Pohjois-Karjalan vihreiden vieraana. Ilomantsissa paikallinen mestarileipoja ja martta opetti meille karjalanpiirakan teon saloja runonlausuja Simana Sissolan kotitilalla. Vaaramaisemien pehmeästi kumpuileva kauneus ja voissa paistetuttujen luomukarjalanpiirakoiden makoisuus vakuuttivat, että täältä, jos jostain, voisi löytää elämänlaatua. Kuitenkin juuri Pohjois-Karjalasta muuttaa pois vuosittain liki tuhat ihmistä. Upea rajakunta Ilomantsi on yksi niistä paikoista, joista lähdetään muualle.

Karjalan keskeltä kulkevan rajan historia on aina ollut täynnä muiden aloittamia taisteluja sekä metsien ja soiden keskelle kaatuneita. Alue, jota vuosisatoja on puolustettu asein ja elämin, tyhjenee nyt rauhan aikana aivan itsekseen. Tämä paradoksi herättää taas ajattelemaan, miten nyt, kun elämme historian vaurainta aikaa, varallisuutta voitaisiin jakaa niin, että se loisi elämisen mahdollisuuksia ympäri Suomea.
    Entinen maakuntajohtaja ja tuleva vihreiden eduskuntavaaliehdokas Tarja Cronberg hahmotti meille kuvaa modernista erämaasta, jossa paikan ikiaikaiset kauneus- ja luontoarvot olisi modernin teknologian myötä mahdollista säilyttää samalla, kun alueella olisi myös työtä.

Myös me ruuhka-Suomen ihmiset hyödymme siitä, että muuttoliike hidastuu. Väestön valuminen etelään näkyy täkäläisten asuntojen järjettöminä hintoina.
    Siksi kaikki ne julkisen vallan ja yritysten toiminnat, joita tehdään tietoliikenneyhteyksien päästä, pitäisi entistä määrätietoisemmin sijoittaa niille alueille, joilla on osaavia, kotiseudullaan asuvia ihmisiä.
    Kännykkä ja sähköposti tekevät mahdolliseksi sen, että viestit kulkevat hetkessä satojen kilometrien päähän. Puhelinpalvelujen pitäminen kalliiden neliöiden Helsingissä on mieletöntä.

Karjalaisten nykyinen pääkaupunki Joensuu on kasvava ja kehittyvä kunta. Lähikunnista pyritään kuitenkin ensin omaan kaupunkiin.
    Carelicum, karjalaisuudesta kertova museo, oli ainakin tällaiselle evakon tyttärelle jotenkin puhdistava kokemus. Siellä kuuluivat murteet ja näkyivät kylät rajan molemmin puolin. Ymmärsin taas sen viisauden, jonka olen kuullut kolmevuotiaana ensimmäisen kerran kotinsa jättäneeltä äidiltäni: " Minä en kannata mitään sotilasliittoja. Pahinta on joutua sotatoimialueeksi, ei ole väliä kenen pommikoneet lentävät yllä."

Rajan opetus taitaakin olla se, että juuri rajojen palvominen johtaa selkkauksiin. Jospa raja olisikin alue, jossa maiden välinen vuorovaikutus olisi entistäkin vilkkaampaa.
     Suomen ja rajantakaisen Karjalan välillä on yksi maailman suurimpia elintasoeroja. Luulen, että juuri rajan yli yltävä yhteistyö kunnioittaa parhaiten taistelukentille jääneitä ja lohduttaa heidän jälkeläisiään. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO