Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Rio miinus kymmenen

Kestämätön kehitys hakee Johannesburgista jatkoaikaa.

Jyrki Räikkä

Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen alla on puhuttu paljon kokouksen osallistujista. Yhtäältä on väitelty kokouksen teeman hengessä siitä, onko ekologisesti, taloudellisesti tai moraalisestikaan perusteltua lennättää kymmeniätuhansia ihmisiä Afrikan hädänalaisten alueiden keskelle tapahtumaan, jonka anti voi vesittyä pelkäksi hyvän tahdon julistukseksi. Toisaalta ylenmääräisen lentomatkustamisen kriitikotkin näkisivät mielellään paikalla vielä yhden kokousvieraan, George W. Bushin. Yhdysvaltain presidentti on kuitenkin katsonut parhaaksi keskittyä lomailuun kotiranchillaan Texasissa.
    Osanottajalistan pituuden tai laadun arviointia tärkeämpää on kuitenkin se, mitä Johannesburgissa saadaan todella aikaan. Kymmenen vuotta sitten pidetyn Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskonferenssin perintö velvoittaa myös seurantakokousta. Johannesburgin "Rio+10"-kokouksen pitäisi vaalia vuoden 1992 saavutuksia, mutta myös rakentaa niiden päälle uutta entistä konkreettisemman ja yksityiskohtaisemman toimintaohjelman avulla.

Rion kokouksessa hyväksyttiin maailmanlaajuinen kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda 21. Se korosti viisaasti paikallishallinnon merkitystä kestävän kehityksen pohjana, mutta Johannesburgissa pitäisi puuttua myös kansainvälisen järjestelmän ja maailmantalouden ylärakenteisiin. Niissä kymmenen viime vuoden kuluessa tapahtuneet muutokset ovat asettaneet kestävälle kehitykselle aivan uudet haasteet.
    Riossa pohjustettiin sekä Kioton ilmastosopimus että biodiversiteettisopimus, mutta paljolti Yhdysvaltojen vastustuksen tähden ne ovat jääneet torsoiksi. Kun Yhdysvallat voi entisestään korostuneen supervalta-asemansa tähden viitata kintaalla muun kansainvälisen yhteisön ajamille normeille, miten se on houkuteltavissa tai painostettavissa takaisin yhteiseen pöytään?
    Kaupan vapautuminen ja elinkeinoelämän tiukentunut ote yhteiskunnallisista kysymyksistä avaa Johannesburgissa sekä uhkia että mahdollisuuksia. On pelätty, että suuryhtiöt yrittävät kestävän kehityksen varjolla ajaa läpi WTO:n pelkästään kaupallisesti motivoituja tavoitteita, kuten luonnonvarojen ja palvelujen yksityistämistä. Toisaalta yrityksiä on nyt entistä helpompi vetää mukaan erilaisiin kumppanuusohjelmiin ja kehityshankkeisiin, vaikka rajankäynti kaupallisen edun ja yleishyödyllisyyden välillä onkin vaikeaa.

Johannesburgin asialista on massiivinen. Sille kuuluvat muun muassa luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonvarojen käytön hillitseminen, köyhyyden lievittäminen, veden ja ilman laadun parantaminen sekä globalisaation valjastaminen kestävän kehityksen tavoitteiden mukaiseksi.
    Vaikka kysymykset liittyvät monella tapaa toisiinsa, niiden perinpohjainen käsittely yhden kokouksen aikana on mahdotonta - kouriintuntuvia tuloksia voidaan käytännössä saavuttaa vain osassa käsiteltävistä asioista. Kulisseissa käydään ankaraa taistelua siitä, kuinka paljon huomiota ja painoarvoa eri tavoitteille annetaan kokouksen päätteeksi hyväksyttävässä kestävän kehityksen toimintaohjelmassa.

Johannesburgin kokous ei saa romahtaa sille asetettujen suurten odotusten alle. Teot painavat sanoja enemmän - on parempi hyväksyä suppea, mutta konkreettinen, selvään aikatauluun nojaava ja rahoituspohjaltaan tukeva toimintaohjelma kuin kaiken kattava julistus vailla käytännön velvoitteita. Näin Johannesburgin toimintaohjelmasta tulee edistysaskel eikä kymmenen hukatun vuoden monumentti. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO