Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
60-vuotiaana kommuuniin

Yhteisöllisyys tepsisi ikääntymisen haittoihin.

Heidi Hautala

Tätini tapasi kertoa, kuinka rappukäytävästä purkautui monikymmenpäinen lapsiletka, kun ylimmän kerroksen vekarat lähtivät pihalle leikkimään keräten mukaansa alempien kerrosten mukulat. Kun hän kuoli muutama vuosi sitten, rapussa oli lapsia enää näytteeksi.
    Väestöpyramidit kallistuvat vauraissa maissa vahvasti päälaelleen siitä huolimatta, että lasten hankintaan kannustettaisiin työn ja perheen yhteensovittamistoimilla. Sama megatrendi on nähtävissä kaikkialla vauraassa maailmassa.
    Yhteiskunnan ikääntyminen vie mukanaan lasten äänet aivan kuin luonnon hävittäminen lintujen laulun. Asujaimiston vanheneminen on erityisen kiihkeätä siellä, missä tulevaisuudelta ei voi paljoa odottaa.

Osmo Soininvaara on viime aikoina puhunut yhteisöllisyydestä ratkaisuna yhteiskunnan moniin ongelmiin, kuten lasten elinympäristön turvattomuuteen. Yhteisöllisyys olisi omiaan ehkäisemään myös kollektiivisen vanhenemisen aiheuttamaa sosiaalista syöksykierrettä.
    Mikään ei sopisi paremmin vihreiden vaaliteemaksi. Yhteisöllisyys on kulkenut 1980-luvun alusta lähtien juonteena vihreässä politiikassa uuden tai hyvän arjen hankkeina. Kukaan ei kuitenkaan ole rakentanut siitä operatiivista poliittista ohjelmaa, eivät vihreätkään.
    Tarjoamamme yhteisöllinen vaihtoehto kohoaa oikeiston markkinoita ja yksilön omia mahdollisuuksia korostavan ja vasemmiston valtiollisen yhteiskuntapolitiikan tuolle puolen. Se yhdistää molempien parhaat piirteet ilman niiden tunnettuja haittoja.

Harkitsen itse vakavasti kommuuniin muuttoa viimeistään 60-vuotiaana; silloin ihminen voi ehkä vielä oppia jotain radikaalisti uutta. Toivottavasti kommuunissamme olisi edes pari lastenlasta, joille voisimme siirtää rapistuvan sivilisaatiomme parhaan perinnön.
    Yhteisöllisyyteen voi kannustaa sortumatta nykyihmisille vieraaseen pakkoyhteisyyteen. Kyllä minäkin haluan tulevassa kommuunissani oman pikku huushollin yhteistilojen ohella. Sitä paitsi haluan vaikuttaa talon suunnitteluun, mikä tiedoksi kaavoittajille ja arkkitehdeille.

Aikapolitiikka, jota Claes Andersson muutamia vuosia sitten esitteli, on yhteisöllisyyden tärkeä edellytys. Tuotannon, hoivatyön ja vapaa-ajan on jäsennyttävä kulloisenkin elämäntilanteen vaatimissa sekoitussuhteissa. Varhaiseläkkeelle lähtöä voidaan ehkäistä työelämää ja ilmapiiriä parantamalla, lasten kasvuehtoja parantaa työn ja perheen yhteensovittamista helpottamalla. Elämänmittainen työaika voi jopa kasvaa, se on vain jaettava uudestaan.
    Terveyspolitiikassa tulisi laatia ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suuntaviivat. Yleinen ja yksityinen etu kohtaavat. Liikuntaa ja terveellistä ravitsemusta edistävä sekä päihteiden käyttöä vähentävän ohjelman laatiminen ei ole elämäntapafasismia, vaan keino auttaa ihmisiä välttämään viimeisten elinvuosien elämänlaadun dramaattista kurjistumista.

Muistan Eero Paloheimon vinoilleen, että vihreiden lapsiperhepainotus vaihtuu aikanaan luonnollista tietä kiinnostukseksi eläkeläisten asioihin. Mikään eturyhmäajattelu ei tietenkään ratkaise ongelmia.
    Huomaan olevani vuosi vuodelta yhä kiinnostuneempi kahdesta asiasta. Arkistojeni pitäisi olla kunnossa. Perennat tuntuvat yhä tärkeämmiltä. Jotain pitää olla jäljellä, kun aika minustakin vihdoin jättää. Kaltaisiani on varmaan yhä enemmän. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO