Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



hullut päivät

 

 
Reiskan armoilla

Remonttirockin jälkeen on kiva palata töihin.

Terhi Summa

Minulla on ollut monivuotinen haave Suomen suvesta, jossa naulaan ja nikkaroin tsehovilaista taloani yhdessä 50 ystävän kanssa. Tänä vuonna haaveet ovat pudonneet yksitellen maahan kuin siperianhernepensaan palot elokuussa.
    Innokkaat ystävät katosivat jo viime kesän lopussa, ja minä hukuin kesäkuussa työnpaljouteen. Jäljelle jäi ylivelkaantuminen ja epämääräinen röykkiö epämääräisiä remonttimiehiä.

Mikä sen ilahduttavampaa kuin maksaa oman kuukausipalkan suuruinen viikkopalkka työntouhusta, jossa neropatti maalaa talosta seinän kerrallaan. Seurauksena on, että poistettu maali leijailee yhdeltä seinältä juuri maalatun toisen seinän pintaan ja tarttuu siihen ikiajoiksi.
    "Me ollaan maalattu monta kirkkoakin", kerskui maalari. Uusi seinä, joka "kestää elinikäni", muistuttaa pinnaltaan koiraperheen kissan repimää kynnysmattoa. "Ekomaalit eivät kuivu normaalisti" oli virallinen selitys. Tällä menolla elinikäni kestää vain pellavaöljymaalin kuivuminen ja pankkilainan takaisinmaksu!

Remonttireiska ruiski maalia sutjakkaasti myös puutarhakalusteisiin: vihreisiin tuoleihin valkoista ja valkoisiin tuoleihin luonnollisesti ruskeaa. Uudet pöytäliinat ja vesitynnyrit saivat uutta väriä. Pienemmät esineet sekä kaikki pöydät, ikkunat ja räystäät jätettäköön mainitsematta, jotta vältyn nipottajan maineelta.
    Uskallan kuitenkin kummastella, että jos taloa maalataan sekä ruskealla että valkoisella, niin miksei ruskeisiin räystäisiin voinut ruiskahtaa ruskeaa maalia, vaan nimenomaan valkoista.
    Kuriositeettina pihalla loikki myös valkoiseksi maalattu heinäsirkka.

Banaaninkuoret ja muut maatuvat jätteet reiska säilöi grillivälinelaatikkooni, ja työnsi vastaavasti grilliin kaikki muovit ja tupakantumpit.
    Tuhka tunnetusti karkottaa etanat. Ilmankos pihan etanat eivät ylittäneet tuhkasta tehtyä vanaa, vaan salaattini säästyivät kasvimaassa koskemattomina. Luomukriteereitä ne eivät tosin taida enää täyttää. Remonttimies kalasti verkoillani, jätti verkot solmuun ja kalastusmerkit rantaan. Kalat hän heitti haisemaan kompostin päälle. Jäähakku näki viimeiset hetkensä kattotervan laitossa. Ainoa ruusupenkki jäi purettavien parvekelautojen alle. Polkupyöräni ja ruohonleikkurini haudattiin moottorisahojen ja muiden ei-tässä-remontissa-tarvittavien tavaramassojen alle.
    Jälkiruokakupeista tuli maalisiveltimien säilytyskippoja ja loimulaudasta maalaustelineen aluslauta.

Työt aloitettiin koko lomani ajan aamuyöstä kello 7.15. Ne keskeytettiin tunnin kahvitaukoa varten 8.30, eli juuri kun olin saanut uniset luuni sängystä ylös.
    Tästä kaikesta minä maksoin neljä kertaa oman kuukausipalkkani verran kuussa.

Positiivinen ajattelu tuntuu olevan kovasti muodissa, joten lopuksi todettakoon, että olipas kiva palata töihin tienaamaan remonttirahoja.
    Joulukuun alkuun mennessä olen jo tienannut reiskojen heinäkuun palkan ja tammikuun loppuun mennessä sen verran, että saan ostettua remontissa rikkoontuneiden tavaroiden tilalle uudet. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO