Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Vieterin varassa

Myös yhteiskunnan on kannettava vastuunsa työmarkkinoiden joustavoittamisesta.

Jyrki Räikkä

Joustoista tuli viime vuosikymmenellä työmarkkinoiden iskusana, eikä sen hohde ole vieläkään himmentynyt. Käsite sai jälleen uutta nostetta Tampereen yliopiston maanantaina julkaisemasta tutkimuksesta, jonka mukaan Suomi nousi 1990-luvun alun laman jälkeen jaloilleen juuri työvoiman joustavuuden ansiosta. Työvoima muutti vilkkaasti paikkakunnalta toiselle avoimien työpaikkojen perässä. Työntekijät olivat valmiita niin pätkätöihin kuin lisäkoulutukseen. Jopa valmius vaihtaa ammatista toiseen osoittautui suureksi.
    Tutkimusta voidaan tulkita monella tavalla. Vasemmistolle se kelpaa todistusaineistoksi siitä, että syytökset työmarkkinoiden ja hyvinvointiyhteiskunnan jäykkyydestä ovat olleet liioiteltuja tai paikkansapitämättömiä. Oikeiston mielestä tutkimus taas näyttää joustojen tarpeellisuuden ja sen, että joustoja pitää entisestään lisätä esimerkiksi sosiaaliturvaa karsimalla.

Joustot mielletään yleensä nimenomaan työntekijään kohdistuviksi vaatimuksiksi, sopeutumisvalmiudeksi vaihtelevassa työmarkkinatilanteessa. Tampereen yliopiston tutkimus osoittaa, että joustojen kannalta on usein ratkaisevaa, kuinka kannustavan ja turvallisen pohjan yhteiskunta tarjoaa työntekijöiden ja -hakijoiden ponnisteluille. Yksilöllistä joustonvaraa ei tutkijoiden mukaan pidä lisätä esimerkiksi leikkaamalla työttömien, pienipalkkaisten työntekijöiden tai pätkätyöläisten sosiaaliturvaa. Yhteiskunnan tukiverkko osoittautuukin työmarkkinoiden joustavuuden edellytykseksi, ei joustojen jarruksi.
    Tutkimuksen mukaan "Suomen mallin"ongelmana ei olekaan sosiaaliturvan liiallinen anteliaisuus, vaan eri sosiaaliturva- ja tulonsiirtomuotojen huono yhteensopivuus. Sosiaaliturva passivoi, kun pienet tai satunnaiset palkkatulot leikkaavat välittömästi tukia. Ongelma on ollut tiedossa pitkään, mutta puolueilla ei ole ollut riittävästi yhteistä tahtoa näiden työmarkkinoiden pullonkaulojen purkamiseen. Hallituksella oli tosin ainakin viime kevääseen saakka lievää pyrkimystä ansiotulojen ja toimeentulotuen yhteensovittamiseen, mutta yritykset ovat jääneet ponnettomiksi. Perustulo olisi tehokas keino, mutta nykyisellä hallituspohjalla sen läpivienti on jo arvovaltasyistä mahdotonta.
     Tehokkaiden kannustimien luominen on muutenkin yllättävän vaikeaa. Tutkijat ovat jo aiemmin todenneet, että kannustinloukkujen purkaminen edellyttäisi veronkevennysvaran selvää keskittämistä pienituloisille. Neuvo on kuultu ja ymmärrettykin, mutta sen noudattaminen on osoittautunut ylivoimaiseksi - tämä näkyy myös valtiovarainministeriön viimeviikkoisessa esityksessä yleisestä veroalesta, joka ikään kuin silmänlumeeksi tekee pienen prosentuaalisen eleen pienituloisten suuntaan.

Joustotutkimuksen tekijät haluaisivat parantaa erityisesti pätkätyöläisten asemaa. Heidän mielestään pätkätyö on mainettaan parempi tapa työllistyä, sillä työntekijälle pätkätyöt toimivat ponnahduslautana vakinaisiin työsuhteisiin. Työnantajille pätkätyöt taas tarjoavat mahdollisuuden hallita uuden työntekijän palkkaamiseen liittyviä riskejä taloudellisesti epävakaina aikoina.
    Pätkätöitä ei pidä kirota - esimerkiksi opiskelijoille tai pienten lasten vanhemmille määrä- tai osa-aikainen työ saattaa olla jatkuvaa kokopäivätyötä tarkoituksenmukaisempi vaihtoehto. Samalla pitää kuitenkin varoa, ettei pätkätöiden teettämistä tehdä liian houkuttelevaksi. Monet työnantajat käyttävät jo nyt pätkätöitä työvoimakustannusten subventointiin ja jatkopestiä kärkkyvien työntekijöiden motivoimiseen, vaikka vakinaisiinkin työsuhteisiin olisi varaa ja tarvetta. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO