Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



artikkeli

 

 
Kalakukko goes EU

Perinneruokatietous kaventuu, mutta osa ruokalajeista pitää sitkeästi pintansa ja jopa valtaa kannatusta uusilta alueilta.

Jepa Leväsvirta, Aleksi Neuvonen

"Meidän suvun kotikulmilla Torniojokilaaksossa ehdottomasti suurin herkku on kuivalihasoppa, joka tunnetaan koko Peräpohjolan alueella. Ohraryynien ja perunoiden kanssa liemen maustava kuivaliha on tietenkin siinä pääosassa", kertoo perinneruokien maistelua ja kokkaamista harrastava opiskelija Ismo Räävi.
    Melko harva nuori suomalainen on yhtä tietoinen kotiseutunsa todellisista perinneherkuista. Sodanjälkeinen aika on Suomessa marssittanut esiin pitsat ja hedelmät.
    Samaan aikaan alueelliset herkut levittäytyivät valtakunnallisiksi. Karjalanpiirakasta on tullut kansallinen pikaruoka, ja Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen ylpeyttä leipäjuustoa ja lakkoja tarjotaan nyt ulkomaisille vieraille ympäri Suomen.

Kaikki ei näy kartalla

Osa perinneruokalajeista on helppo sijoittaa kartalle: kala- ja lanttukukot tunnetaan savolaisina, piiraat ja sultsinat karjalaisina, mallastettu leipä saaristolaisena.
    Vanhempi polvi muistaa oman perinteensä tarkasti, eivätkä monet iäkkäät länsisuomalaiset vieläkään pistä sientä suuhunsa, vaikka sienestyskulttuuri on jo melko hyvin sisäistetty ensin evakkojen ja sitten television ruokaohjelmien myötä.
    "Ei sieniä eikä tomaatteja tähän pöytään", toteaa pontevasti hämäläinen eläkeläisrouva Maija Peltonen. "Mutta toisin kuin äitini, minä pistän sentään makaryynilaatikkoon valkopippuria reippaasti. Äiti laittoi sitä veitsen kärjellä, eikä sen ollut tarkoitus maistua ollenkaan. Se oli vain näön vuoksi."
    Vaikka Peltonen epäröikin makaryynilaatikkonsa nimittämistä perinteiseksi valkopippurin takia, on kyse toki perinteisestä hämäläisreseptistä, jossa makaronilaatikkoon ei laiteta lihaa, vaan ainoastaan makaronia, munamaitoa ja valkopippuria.

Puikulat ja sahti ankkuroitu

Toisinaan vitsaillaan, että suomalaisten pitäisi nopeasti älytä rekisteröidä mämmi ja muut erikoisuudet Euroopan unionissa paikalliseksi alkuperäisruoaksi - etteivät saksalaiset varasta niiden ideaa. Tällä alalla onkin jo hankkeita vireillä.
    Puikulaperuna on jo itse asiassa alkuperämerkitty Lappiin, eli muualla viljeltyjä puikuloita tai sitä vastaavia lajikkeita ei saa myydä samalla nimellä. Sahti puolestaan on saanut EU-nimisuojan, mikä tarkoittaa, että kaikki sahtina markkinoitava alkoholi on valmistettava nimisuojan yhteydessä rekisteröidyllä valmistusmenetelmällä.
    Myös kalakukon rekisteröinti etenee hyvää vauhtia Itä-Suomessa, jossa kalaruokien harrastajat ovat jo koonneet useita paikallisia reseptejä ja kehitelleet niiden pohjalta perusversiota, joka parhaiten ilmentäisi kalakukon luonnetta.

Pitoruoasta nykyherkuksi

Arjesta perinneruoat ovat hyvin pitkälle kadonneet tai ainakin niiden käyttötapa on hyvin muuntunut kuten karjalanpiirakan tapauksessa. Perinneruokaan liitetään lähes eksoottisia mielikuvia ja juhlapäiviin kuuluvaa elämyksellisyyttä. Useimmat yhä valmistettavat perinteiset herkut olivat alun perinkin pitoruokia. Niitä tehdessä ei ole tarvinnut säästellä lihassa, voissa, kermassa ja sokerissa.
    Harvoja arkisempia perinneruokia, joita edelleen syödään ahkerasti, ovat erilaiset uunipuurot. Afrikan tutkimusta opiskeleva Johanna Helmivirta nimeääkin perinteisen pohjoishämälaisen uunipuuron mieluisimmaksi perinneruoakseen.
    "Mummolan uunipuurossa on kermainen, mutta uunin kuumuudessa kuivunut kuori, ja sitä syödään maidon kanssa. Kuori on puuron pääasia."

Jänteen puolustuspuhe

Aika monet hyvin tunnetut ja pidetyt perinneruoat ovat maultaan neutraaleja, kuten esimerkiksi perunalaatikko, mansikkamaito, köyhät ritarit ja rieskat.
    Ismo Räävi arvioi, että perinteisten, pitkään haudutettujen liharuokien vastaanottoa vaikeuttavat liemessä lilluvat jänteet, jotka tuntuvat oudoilta paistilihaan tottuneista nykyihmisistä. "Se on sääli, sillä juuri jänteet antavat liemelle mahtavan maun", harmittelee Räävi.
    Jotkut hieman eksoottisemmistakin juhlaruoista, kuten itse tehdyt ja pienten valmistajien tekemät erikoismakkarat, ovat kuitenkin saaneet takaisin entistä arvostustaan, ja usean miesporukan saunailloissa puheenaiheena ovatkin jälleen itse tehdyt perinnemakkarat, vuosikymmenten tauon jälkeen.

Vuodenajat kadoksissa

Ruoan sesonkivaihtelu on hävinnyt suomalaisesta perinneruokien käytöstä jopa muita maita tehokkaammin.
    Vahvojen keskusliikkeiden maassa kasvisten saatavuus on parantunut ja hintatasosta on tullut uskomattoman tasainen, kun sen suhteuttaa satokautemme lyhyyteen.
    Suomessa kasvissyöjätkään eivät juuri tunne kotimaisten kasvisten säilyvyyttä ja käyttömahdollisuuksia eri vuodenaikoina. On sentään poikkeuksiakin, kuten ekotavaratalon luomuvastaava Johanna Koskinen, jonka talvisuosikkeihin kuuluvat sekä lanttulaatikko että uunissa siirapin kera paistetut lantut.
    "Ne ovat perinneruokia, joita tahtoo syödä usein", selittää vegaanista ruokavaliota noudattava Koskinen.
    Onneksi jotkut perinteiset ruoat pitävät edelleen pintansa. Esimerkkinä tästä ovat kesän ikisuosikit, erilaiset kotimaisista marjoista tehdyt jälkiruoat: kiisselit, kakut, maidot ja möllöt. Erityisen sopivaa niiden nauttiminen on silloin, kun on marjojen poiminta-aika. Pakastemarjatkin ovat ihan hyviä, mutta kesän marjaruokia ei voi peitota eksoottisemmilla hedelmillä. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO