Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Muumimuki pirstaleina

Hedelmöityshoidoissa voidaan yhdistää lapsen ja vanhemman etu, ketään syrjimättä.

Jyrki Räikkä

Eduskunta joutuu moraalisesti monisyisten valintojen eteen, kun se käsittelee hallituksen esitystä hedelmöityshoitolaiksi. Eteen tulee monia kysymyksiä, joihin ei ole olemassa yksiselitteisiä vastauksia.
    Hallituksen esityksessä on kuitenkin yksi kohta, joka lepää eettisesti kestämättömällä pohjalla. Yksin asuvista naisista ja naispareista on tehty hedelmöityshoitojen paarialuokka: heille sallitaan hedelmöityshoidot periaatteessa, mutta erilaisin ehdoin kuin heteropareille. Toisin kuin heteroparien hedelmöityshoidoissa, spermanluovuttaja voidaan nimittää isyys- ja elatusvelvolliseksi, jos äiti missä vaiheessa tahansa tai lapsi 15 vuoden ikään ehdittyään niin haluaa.
    Yksin asuville naisille tai naispareille sukusolujaan luovuttanut ei myöskään voisi salata henkilöllisyyttään, jos lapsi haluaa sen täysi-ikäiseksi tultuaan tietää. Heteroparin lapsella olisi aikuisena oikeus vain yleisluonteiseen kuvaukseen biologisesta isästään, mikäli isä haluaa pysyä tuntemattomana. Silloin lapsi saisi tietää biologisen isänsä nimen vasta tämän kuoltua.

Eriarvoista kohtelua perustellaan lapsen oikeudella isään. Lapsella ei ole loukkaamatonta oikeutta isään nytkään, sillä vanhempien kariutuneiden parisuhteiden, kuolemantapausten tai välinpitämättömyyden vuoksi kymmenettuhannet lapset kasvavat vailla toimivaa isäsuhdetta. Isän roolia ei pidä väheksyä, mutta sitä ei pitäisi myöskään leimata tasapainoisen kehityksen välttämättömäksi edellytykseksi. Itseisarvoisen isyyden sijaan pitäisi puhua vastuullisesta vanhemmuudesta ja turvallisista kotioloista.
    Lakiesityksen mukaan hedelmöityshoitoa ei saa antaa, jos on ilmeistä, ettei hoitoa haluava pari voi turvata lapselle tasapainoista kehitystä. Tämän momentin pitäisi ilman muuta koskea myös naispareja ja yksin asuvia naisia, eikä sen tulisi kenenkään kohdalla olla pelkkä muodollisuus. Mutta tapauskohtaisen harkinnan, jossa epäämisperusteeksi ei kävisi esimerkiksi sukupuolinen suuntautuminen, tulisi riittää.

Hedelmöityshoidoista ei toistaiseksi ole erillistä lainsäädäntöä, ja naisella on mahdollisuus hakeutua klinikalle inseminaatioon asumismuotoon tai sukupuoliseen suuntautumiseen katsomatta. Tulevaisuudessa spermapankkiin voi olla vaikea saada talletuksia, jos niitä luovuttajia, joiden sukusoluja käytetään naisparien ja yksin elävien naisten hedelmöityshoitoon, uhkaa isyyskanne velvoitteineen.
    Klinikkahoito olisi sekä äidin että lapsen terveyden kannalta turvallisin vaihtoehto. Naispareja ja yksin asuvia naisia ei kuitenkaan voida kieltää lisääntymästä, vaikka heiltä evättäisiin oikeus tasavertaisiin hedelmöityshoitoihin.
    Tähän mennessä on käytetty myös niin sanottua muumimukimenetelmää eli inseminaatiota kotikonstein, jolloin luovuttaja on yleensä joku tuttava. Nykyinen - kieltämättä vanhahtava - lainsäädäntö pitää isyyden vahvistamisen edellytyksenä sukupuoliyhteyttä lapsen äidin kanssa. Kun luovuttaja isyyslain muutoksen myötä voitaisiin mitä ilmeisimmin vahvistaa isäksi myös muumimukimetodia käytettäessä, ystäväpiirin auttamisalttius saattaa kärsiä.

Onko lainsäätäjän tarkoituksena sitten työntää vauvakuumeiset naisparit ja yksin elävät naiset baareihin ja yökerhoihin etsimään satunnaista siittäjää? Vaikka lasta haluavat naiset suoriutuisivat yhden yön pysäkeistä ja hyvässä tarkoituksessa tehdyistä syrjähypyistä, näillä keinoilla "lahjoittajien" metsästykseen sisältyy suuria terveydellisiä ja emotionaalisiakin riskejä. Tällaisen kehityksen suosiminen olisi kansanterveydellisesti ja eettisesti vastuutonta. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO