Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kolumni

 

 
Johannesburgin kehnot räätälit

Jouni Backman tarvitsee kunnolliset kukkaronteko-ohjeet.

Oras Tynkkynen

Kestävän kehityksen huippukokous pidetään elo-syyskuussa Johannesburgissa, joka on niittänyt mainetta maailman väkivaltaisimpana kaupunkina. Ehkä siksi on vain reilua, että kokouksen viimeinen valmistelutapaaminen pidettiin indonesialaisella Balin paratiisisaarella.
    Valitettavasti hehkeät puitteet eivät heijastu lopputulokseen. Kahden viikon neuvottelujen antina oli asiakirja, joka ei sisällä juurikaan edistysaskelia. Joissakin asioissa se ottaa jopa takapakkia.
    Johannesburgin kankaat siis menivät, mutta niistä ei tullut sen paremmin nuttua kuin kukkaroakaan. En päästäisi näitä räätäleitä koskemaan edes voittopuolisesti UFF:n kahden euron päiviltä peräisin olevaan vaatekokoelmaani - saati ihmiskunnan tulevaisuuteen.

Niin kuin arvata saattaa, tarmokkain kestävän kehityksen vastustaja neuvotteluissa oli Yhdysvallat. Öljy-yhtiöiden valitseman presidentti George W. Bushin mielestä kaikki konkreettiset tavoitteet ovat turhia; paras kestävän kehityksen ohjelma on sellainen, jossa ainakaan Yhdysvaltain ei tarvitse tehdä mitään. Ja globalisaatio ratkaisee joka tapauksessa kaikki ongelmat muutenkin.
    Euroopan unioni ei voi verhota henkisiä potenssiongelmiaan tähtilipun taakse. Totta, Yhdysvallat liittolaisineen haluaa vain varata eturivin paikat ensimmäisestä luokasta ihmiskunnan matkalla helvettiin. Jäljelle jää silti lähemmäksi kaksisataa valtiota - maailman enemmistö. Sillä kokoonpanolla luulisi saavan jotain aikaiseksi.
    Kymmenen vuotta sitten Rion kokous ei mullistanut maailmaa. Se kuitenkin kiinnitti hetkeksi kansainvälisen yhteisön huomion siihen, kuinka päin prinkkalaa asiat ovat. Riossa myös istutettiin siemeniä, jotka ovat kantaneet hedelmiä - vähän karvaita, kuten Kioton pöytäkirja, mutta syötäviä kuitenkin.

Johannesburgin kokous on kansainvälistä ympäristöpolitiikkaa seuranneille optimismitesti. Jos jaksaa uskoa, että kokous voi vielä onnistua, on säilyttänyt edes hitusen viattomuuttaan.
    Koska en halua vielä tällä iällä tunnustautua toivottomaksi kyynikoksi, tarjoan uudelle ympäristöministerillemme muutamia vinkkejä, joilla Johannesburgista saisi syksyllä irti jotain mainitsemisen arvoista:

1. Niin kuin Euroopan parlamentti on esittänyt, kokouksessa pitää käynnistää neuvottelut sitovasta ylikansallisten yhtiöiden toimintaa säätelevästä sopimuksesta.

2. Kansainvälisen kauppajärjestelmän vaikutukset on arvioitava perinpohjaisesti. Uusia kauppaneuvotteluja ei tule käynnistää ennen arvioinnin valmistumista. Sosiaali- ja ympäristövelvoitteiden on mentävä aina kauppasopimusten edelle.

3. Uusiutuvien energialähteiden osuudelle teollisuusmaiden tuotannosta tulee asettaa tiukka määrällinen tavoite.

Näilläkään ohjeilla ei vielä toteuteta kestävää kehitystä, mutta jos nyt saisi edes sen kukkaron tehtyä. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO