Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Rakkaus karkuteillä

Kiroaako kirkko parit, jotka pyytävät siltä siunausta?

Jyrki Räikkä

Maaliskuussa voimaan astunut parisuhdelaki koettelee evankelis-luterilaisen kansankirkon yhtenäisyyttä. Kirkolliskokous joutui tällä viikolla temppelin harjalle, kun se otti käsittelyynsä kaksi keskenään hyvin ristiriitaista aloitetta. Toisessa vaaditaan kirkkojärjestystä muutettavaksi niin, etteivät parisuhteensa rekisteröineet homot tai lesbot voisi toimia kirkollisissa tehtävissä. Toisessa taas ehdotetaan siunauskaavan laatimista parisuhteensa rekisteröineille homoseksuaaleille.
    Kirkolliskokous saattoi kummatkin ehdotukset valiokuntakäsittelyyn. Valintaa voidaan lykätä, mutta sitä ei voida jättää tekemättä. Kirkon on pakko päättää, haluaako se seksuaalivähemmistöt yhteyteensä vai kääntääkö se lopullisesti selkänsä homoille ja lesboille.

Aloite parisuhteensa rekisteröineiden virkakiellosta perustuu outoon logiikkaan. Kun kirkko on itse korostanut, ettei parisuhteen rekisteröintiä voi eikä pidä verrata avioliittoon, miksi se ryhtyisi vainoamaan niitä työntekijöitään, jotka käyttävät lain suomaa rekisteröintimahdollisuutta? Kun syrjintä seksuaalisen suuntautumisen nojalla on vielä perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeusnormien vastaista, virkakiellosta ei kannattaisi edes keskustella.
    Rekisteröitymisen vastustajia motivoi uskonnollinen käsitys, jonka mukaan samaa sukupuolta olevien ihmisten välinen seksuaalinen kanssakäyminen on syntiä. Parisuhteen rekisteröiminen on kuitenkin juridinen eikä sukupuolinen akti, eikä rekisteröityneiltä edellytetä keskinäistä seksielämää. Rekisteröinnin vastustaminen seksuaalieettisin perustein osoittaa kovin kapeaa ja jopa pakkomielteisen yhdyntäkeskeistä käsitystä parisuhteesta.
    Aloite on myös kaksinaismoralistinen, sillä se vastustaa ensi sijassa kirkon työntekijöiden julkisia homosuhteita. Samanaikaisesti kirkko painostaa palveluksessaan olevia heteropareja avioliittoon. Tällainen menettely rohkaisee samaa sukupuolta olevia pareja salavuoteuteen. Millaista etiikkaa ja ihmiskäsitystä edustaa uskonnollisuus, joka suosittaa vähemmistölle seksuaali-identiteetin kieltämistä ja valheessa elämistä?

Homoparien siunauskaavan laatiminen tai hylkääminen on opillinen kysymys, jota kirkko voi harkita vapaasti omista lähtökohdistaan. Olisi kuitenkin hurskastelua kieltää se tosiasia, että opilliseen tulkintaan vaikuttaa Raamatun ohella myös huoli kirkon julkisuuskuvasta.
    Tuulien haistelemiseksi Kirkon tutkimuskeskus teetti Suomen Gallupilla kyselyn, jossa vastaajien niukka enemmistö (52 prosenttia) vastusti samaa sukupuolta olevien parien kirkollista siunaamista. Toivottavasti kirkolliskokous ei kuitenkaan ratkaise asiaa galluplukujen, vaan uskonnon perimmäisiin arvoihin pureutuvan itsetutkistelun perusteella.
    Kirkon tulevaisuusstrategia Läsnäolon kirkko kantaa huolta siitä, kuinka perinteisen ydinperheen muottiin sopimattomat ihmiset ovat vaarassa vieraantua kirkosta. Siunauskaavasta käytävä keskustelu muodostuu ainakin tässä mielessä kirkon perhe- ja ihmiskäsityksen koetinkiveksi. Jos armoa ja rakkautta korostava kirkko evää siunauksen sitä pyytäviltä pareilta, kieltäytymiselle tulee ilmaista selkeät perusteet.

Kansankirkko on moraali- ja arvoyhteisö, jonka linjaukset heijastuvat koko yhteiskuntaan - myös niihin kansalaisiin, jotka eivät ole seurakuntien jäseniä. Siksi olisi suotavaa, että kirkko kunnioittaisi opillisissa tulkinnoissaan oikeudenmukaisuutta, suvaitsevaisuutta ja lähimmäisenrakkautta. Jos kirkko kadottaa auktoriteettinsa ja uskottavuutensa näissä kysymyksissä, arvotyhjiö voi jäädä täyttämättä. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO