Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Palkkahaitarin puhinaa

Pienituloiset tarvitsevat päättäjien vappuheilastelua pitävämpiä lupauksia asemansa kohentamisesta.

Jyrki Räikkä

Vappuviikon puheissa oli tänäkin vuonna todellista suomalaisen työn juhlan tuntua. Poliitikot yltyivät yli puoluerajojen kilpalaulantaan siitä, miten etenkin pienituloisten palkansaajien asemaa pitäisi parantaa työmarkkinoilla.
    Viikon yllättäjä oli kokoomus, joka näyttää äkisti vaihtaneen kepin porkkanaan. Puheenjohtaja Ville Itälä esitti sunnuntain Turun Sanomissa, että alimpia palkkoja voitaisiin korottaa valtion maksaman tuen avulla. Varapuheenjohtaja Jari Koskinen jatkoi samoilla linjoilla vappupuheessaan, jossa hän sanoi kokoomuksen kannattavan veronalennusten painottamista pieni- ja keskituloisille.

Kokoomuksella saattaa tietysti olla ketunhäntä kainalossa. Itälän ehdotuksen mukaan matalapalkkaisilla aloilla tukea voitaisiin maksaa joko veroista tai työnantajamaksuista annettavina helpotuksina tai suorana rahallisena tukena. Avoimeksi jäi, miten työnantajalle myönnetty tuki muuntuu työntekijän palkankorotukseksi. Työllistämistuesta ei saa tulla piilevää yritystukea.
    Veronalennusten keskittäminen palkkahaitarin alapäähän on kannatettava tavoite, kunhan kohdennettuja veronalennuksia ei valjasteta yleisen veronalennuslinjan keppihevoseksi. Kokoomuksen pitäisikin lausua ääneen, että keskittyminen pienipalkkaisten veronkevennyksiin merkitsee hyvätuloisten veronkevennysvaran selvää kaventumista tai häviämistä.
    Jos kokoomus ajaa edelleen veronkevennyksiä kaikille tuloluokille, puolueen pitäisi samalla tuoda selvästi esiin, kenen pussista kevennykset kustannetaan. Nimenomaan pienipalkkaiset joutuvat ojasta allikkoon, jos palkankorotuksia rahoitetaan julkisia palveluja karsimalla.

Voi olla, että kokoomuksen käännös osoittautuu pelkästään taktiseksi manööveriksi. Mutta joka tapauksessa se sisältää rohkaisevan viestin: työvoimapolitiikan rakenteita voidaan uudistaa, kunhan puolueet pääsevät eroon vanhoista asenneluutumistaan. Samanlaista valmiutta toivoisi löytyvän myös sosiaalidemokraateilta ja ammattiyhdistysliikkeeltä.
    Tämä voi olla liikaa toivottu, sillä etenkin SAK ja sosiaalidemokraatit näyttävät takertuvan toisiinsa yhä hanakammin. Yhteistyön tiivistämispyrkimykset kaikuivat sekä Paavo Lipposen että Lauri Ihalaisen vappupuheista, mutta vielä selvemmin niitä symboloi SAK-johtaja Eero Heinäluoman suosikkiasema demarien puoluesihteerikisassa.

SDP:stä on kehittynyt ensi sijassa vakavaraisten palkansaajien puolue, ja samat ryhmät ovat vallassa teollisuuden vahvojen ammattiliittojen hallitsemassa SAK:ssa. Työmarkkinajärjestelmän uudistaminen saattaa johtaa ammattiyhdistysliikkeessä ja työväenpuolueissa sisäisiin eturistiriitoihin, joissa punnitaan yhtäältä hyvätuloisten vakinaisten kokopäivätyöläisten ja toisaalta pienipalkkaisten määräaikaisten pätkä- ja osapäivätyöntekijöiden painoarvo. Punnituksen tulosta ei ole vaikea ennustaa. Jako noudatti samoja linjoja, kun SAK ratkaisi kantansa lisäydinvoiman rakentamiseen.
    Pienipalkkaisten työntekijöiden - hehän saattavat olla vielä ammatillisesti järjestäytymättömiäkin -­edunvalvonta tuskin pääsee ay-liikkeessä niskan päälle. Pikemminkin on pelättävissä, että esimerkiksi toimeentulotuen ja ansiotulojen yhteensovittaminen sekä muut rakenteelliset muutokset, perustulosta puhumattakaan, kohtaavat entistä kiivaampaa muutosvastarintaa. Työväenliikkeen vahvimman oikeuteen perustuva ja miesvaltainen nokkimajärjestys ei hevin murru. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO