Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kommentti

 

 
Utopia tulee - oletko valmis?

Risupartahipit ja kauluspaitaiset markkinauskovaiset ovat yhtä lailla romantikkoja.

Jani Saxell

Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma ilmestyi 70 vuotta sitten. Se kilpailee George Orwellin romaanin 1984 kanssa 1900-luvun tunnetuimman antiutopian tittelistä. Orwellin poliisivaltio on allegoria Neuvostoliitosta, Huxleyn kirjaa voi lukea synkeänhauskana profetiana läntisen kulutuskapitalismin tulevaisuudesta.

Seitsemännellä vuosisadalla jälkeen Herramme Fordin ihmiskunta on luopunut vapaaehtoisesti inhimillisyyden, rakkauden, uskonnon ja taiteen kaltaisista tuotannon häiriötekijöistä. Geenimanipulaatio ja lastenkamarista alkava tajunnanmuokkaus jakavat ihmiset toisiaan kyräileviksi kasteiksi. Soma-huume sekä viihdyttävät tuntokuvat toimivat kollektiivisena psyykenlääkkeenä, jotka turruttavat pienimmänkin ahdistuksenpoikasen.
    "Rakkaus luontoon ei pidä ainoatakaan tehdasta käynnissä", Huxley tiivistää ääriutilitaristisen hirviöyhteiskuntansa filosofian.
    Nykymaailmassa keväisen luonnon ihailu on edelleen sekä ilmaista että mahdollista. Mutta osa Huxleyn visioista on osoittautunut oikeansuuntaisiksi - kuten tieteiskirjallisuudella on kiusallisen usein tapana.

Uudelle vuosituhannelle tultaessa viihdeteollisuus sekä huumekauppa ovat maailmantalouden kulmakiviä siinä missä aseet ja öljy. Italialainen hedelmällisyystutkija Severino Antinori lupailee ensimmäistä kloonilasta ensi vuodeksi. Säännöllisiä televisiolähetyksiä kokeiltiin ensimmäisen kerran Huxleyn kirjan ilmestymisen aikoihin. Ne ovat jo kauan sitten muuttaneet merkittävän osan ihmiskuntaa sohvaperunoiksi.
    Suomessa markkinatutkimukset jakavat kansan nuoriin ja trendikkäisiin kehäkolmosen sisällä asuviin alfaperunoihin, maakuntien kasvukeskusten betapottuihin sekä autioituvassa Itä- ja Pohjois-Suomessa nyhjöttäviin gammoihin.

Risupartahipit ja kettutytöt leimataan jokaisen itseään kunnioittavan kolumnistin toimesta epärealistisiksi menneen maailman haikailijoiksi. Mutta siinä kun toiset kaipaavat Atlantista, poliittisen kentän toinen laita odottaa Utopiaa.
    Runoilija Panu Tuomi pohtii uusimmassa Motmot-vuosikirjassa romantiikan käsitettä eri aikakausina. Hän esittää, että globalisaation ja pörssi- sekä teknohuuman kritiikittömiä kannattajia voisi yhtä hyvin pitää tämän ajan romantikkoina.
    "Maailmanlaajuisessa mittakaavassa lyhytnäköiset ratkaisut aiheuttavat helposti pitkäaikaisia katastrofeja", Tuomi toteaa. On historian ironiaa, että markkinaliberaalit ovat toteuttaneet dogmaattisimpien marxilaisteoreetikkojen näkemyksen maailmasta: talous on ylin auktoriteetti kaikilla elämänalueilla, kuten katolinen kirkko keskiajalla.

Tie globaaleihin kulutusjuhliin on kivetty kauniilla ihanteilla. Markkinoiden vapaus ja ihmisten vapaus eivät kuitenkaan kulje käsi kädessä. Samat ihmiset, jotka liputtavat työpaikkojen huumetestien, nollatoleranssin, poliisien salakuunteluoikeuden ja Bushin antiterrorismikampanjan puolesta, uskovat teknologian kehityksen vapauttavan meidät ympäristöongelmista ja mahdollisimman vapaan maailmankaupan korjaavan itse omat epäkohtansa.
    Utopioihin ovat perinteisesti kuuluneet suuruudenhullut rakennelmat. Euroopan unioni perustettiin ehkäisemään maanosan sodat ja pärjäämään kilpailussa Amerikan ja Aasian kanssa. Nähtäväksi jää, miten se tavoitteissaan onnistuu, kun äksyt keski-ikäiset herrat postittelevat toisilleen poronlihaa ja prosciuttoa.

Eivät markkinavoimat ja talousunionit tietenkään ole pelkkiä mörköjä, joita vastaan pitäisi kumpujen yössä taistella. Ovathan ne taanneet ihmiskunnan rikkaimmalle viidennekselle mukiinmenevät olot. Kuitenkin uskon, että ihmisten ja luonnon olisi helpompi hengittää, jos utopiat ja niihin liittyvät romantiikan etäpesäkkeet osataan tunnistaa ajoissa. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO