Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Kotiin kasvamaan?

Päivähoito-oikeudesta tinkiminen ei parantaisi lapsen asemaa.

Jyrki Räikkä

Lasten suukottelu on poliitikkojen ammattitauti, joka pahenee vaalien lähestyessä. Lapsen etuun vetoamalla voidaan perustella hyvinkin arveluttavia aloitteita. Mestarinäytteen tästä antoi kokoomus, kun eduskunnassa käsiteltiin tiistaina hallituksen selontekoa lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron käyttänyt kansanedustaja Pertti Hemmilä repisi auki subjektiivisen oikeuden kunnalliseen päivähoitoon. Niille perheille, joissa vähintään toinen vanhempi on kotona, ei taattaisi enää oikeutta kokopäivähoitoon. Tämä rajoittaisi ennen kaikkea työttömien ja nuorempia sisaruksia kotona hoitavien vanhempien valinnanvapautta.
    Lasitaloon heitetty kivi oli tietenkin paketoitu vastuun käärepaperiin. Hemmilä vakuutti, että vaihtoehdoksi tarjottaisiin osapäivähoitoa, avointa päivähoitoa ja kerhotoimintaa. "Sosiaalisin perustein" täysimääräistä päivähoitoa voitaisiin kuitenkin tarjota, tai ei ihan: "Tällöin lasten kokopäivähoidon sijasta tulisi järjestää kuntouttavaa toimintaa koko perheelle", Hemmilä visioi.

Suomessa ei ole päivähoitopakkoa, ja kotiin jääneet vanhemmat hoitavat usein lapsiaan läpi vuorokauden. Isät ja äidit laittavat harvoin lasta päiväkotiin välinpitämättömyyttään tai laiskuuttaan. Mutta ellei esimerkiksi työttömällä ole mahdollisuutta viedä lastaan päivähoitoon, sekä työn hakeminen että satunnaisten pätkätöiden vastaanottaminen voi osoittautua ylivoimaiseksi.
    Myös pienten lasten kotiin jääneet vanhemmat hoitavat koko katraansa kotona, jos se on mahdollista ja järkevää. Joissain tilanteissa voi olla kaikkien sisarusten hyvinvoinnin tai vanhempien jaksamisen kannalta perusteltua hajauttaa lapset eri paikkoihin osaksi päivää - eikä uuden lapsen syntymä saisi esimerkiksi olla peruste sille, että vanhemmat sisarukset voidaan sanoa irti jo aloitetusta päivähoidosta. Hoitojärjestelyjen epävakaus lisää alttiutta kehityshäiriöille, ja etenkin yli 3-vuotiaille päivähoito ikätoverien seurassa saattaa olla lapsen sosiaalisen kehityksen kannalta hyväksi.
    Epäilemättä on sellaisiakin tapauksia, joissa vanhemmat sysäävät lapsensa päiväksi kunnan kontolle ilman päteviä perusteita. Mutta mikäli vanhemmilla on esimerkiksi päihdeongelma, onko päivähoito-oikeuden epääminen nimenomaan lapsen kannalta tarkoituksenmukaisin ratkaisu? Jos lapsella on ahdistavat kotiolot, päivähoitohenkilöstöllä on parhaat mahdollisuudet havaita oireet ja puuttua niiden syihin.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden hyväksyminen oli laman synkentämän 1990-luvun harvoja perhepoliittisia valopilkkuja. Sen purkaminen kokoomuksen ehdottamalla tavalla olisi kummallinen avaus, kun hallituksen tuore selonteko korostaa voimavarojen keskittämistä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lapsiperheiden auttamiseen. Työttömien ahdinko on selviö, mutta myös pienten lasten vanhempien on yleensä tultava toimeen selvästi vähäisemmillä tuloilla kuin kouluikäisten lasten vanhempien.
    Kasvatuksellisia perusteita subjektiivisen päivähoito-oikeuden kaventamiseen ei ole. Jos perhepoliittisia etuuksia pitää karsia taloudellisista syistä, olisi loogista aloittaa kaikkein hyväosaisimmista.
    Hemmilän esittelemä malli luokittelisi kaikki ne päivähoitopalveluja käyttävät perheet, joissa ainakin toinen vanhemmista on kotona, kuntoutusta tarvitseviksi sosiaalitapauksiksi. Tällainen leimaaminen ja medikalisointi on kohtuutonta. Tavallisissakin perheissä kodin ulkopuolinen päivähoito on usein perusteltua, vaikka kotona odottaisi joku. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO