Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Isännän ääni

Onko ministeri Tammilehto hallituksen vapaaherra vai jalopuinen marionetti?

Jyrki Räikkä

Puolitoista kuukautta virassaan ollut maa- ja metsätalousministeri Raimo Tammilehto haukkui luonnonsuojelujärjestöt pataluhaksi viime perjantain Aamulehdessä ja Turun Sanomissa julkaistussa haastattelussa. Erityisesti Tammilehdon hampaissa on BirdLifen, Greenpeacen, Luonto-Liiton, Natur och Miljön, Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF:n yhteinen metsänsuojelualoite, jossa ehdotetaan 400 000 hehtaarin lisäsuojelua. Ehdotus on Tammilehdon mielestä "tolkuton".
    "Joku biologi voi nähdä, että eliölajit voivat paremmin, mutta yhden luonnon osatekijän, ihmisen, kannalta se on mahdoton. Tavoitteena on sellainen totaalisuojelu, jossa tavallinen ihminen ei viihdy", Tammilehto jyrisi. Hän syytti järjestöjä militanttien toimintamallien ja "kettinkilinjan" omaksumisesta.
    Ministerin suusta purkaus kuulostaa kummalliselta, sillä tällaista retoriikkaa kuulee lähinnä tupailloissa ja karvalakkikuppiloiden baaritiskeillä. Tammilehdon taustan huomioon ottaen kiivailu ei tosin yllätä: hän työskenteli Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton MTK:n johtajana vuosina 1977-1985. Sittenkin ministeriltä sopisi odottaa julkisissa lausunnoissa edes jonkinlaista tasapuolisuutta ja pidättyväisyyttä

Tammilehto on tietysti ministerinä ja poliitikkona kokematon, mutta lausuntoja voi tuskin laskea pelkästään varomattomuuden piikkiin. Itse asiassa Tammilehdon taustajoukot saattavat työntää julkisuuteen pajunköyttä ja koivuvitsaa hyvinkin harkiten.
    Jos ministeri on heikko, virkamiehet ja avustajat täyttävät valtatyhjiön. Häntä alkaa heiluttaa koiraa.
    Esimerkiksi Tammilehdon erityisavustajana työskentelee Elina Ussa, joka urakoi aiemmin kokoomuksen eduskuntaryhmän maa- ja metsätalouspolitiikasta vastaavana eduskuntasihteerinä. Ussa on tiukka Natura-vastustaja, joka on aiemmin toiminut tupajumipuheistaankin kuulun valtiovarainministeri Sauli Niinistön erityisavustajana.

Hallituksen herkässä voimatasapainossa maa- ja metsätalousministerin salkku kuuluu sitoutumattomalle porvarille. Kalevi Hemilän porvarillisuudesta ei ollut epäselvyyttä. Hän onnistui kuitenkin julkisuudessa pitämään välimatkaa puolueisiin, vaikka teki läheistä yhteistyötä kokoomuksen ministeriryhmän kanssa. Voi tietysti olla avoimuuden kannalta hyväkin, että Tammilehto tunnustaa siekailematta väriä.
    Tammilehto näyttää mieltävän itsensä pikemminkin teollisuuden, maanomistajien ja kokoomuksen asianajajaksi kuin ryhmäetujen yläpuoliseksi sovittelijaksi. Metsäteollisuudelle ja MTK:lle luottomies toki kelpaa, ja kokoomuksen kannalta ratkaisu on lähes täydellinen: puolue voi käyttää maa- ja metsätalousministeriin vaikutusvaltaa, mutta sen ei tarvitse kantaa ministerin toimista poliittista vastuuta.

Jos Tammilehto haluaa kohentaa uskottavuuttaan edellä mainittujen viiteryhmien ulkopuolella, hänen pitäisi hioa vuorovaikutustaitojaan. Ministerin pitäisi esimerkiksi malttaa olla jakamatta keskustelukumppaneitaan vuohiin ja lampaisiin.
    Viikon takaisessa haastattelussaan Tammilehto syytti järjestöjä siitä, etteivät ne edes halua käydä rakentavaa keskustelua. Helmikuussa Metsätalous-lehden (1/02) haastattelussa Tammilehto valitti, ettei suojelu- tai sertifointikysymyksistä voi sopia mitään "itsepäisten tahojen" kanssa - näillä Tammilehto tarkoitti mitä ilmeisimmin luonnonsuojelujärjestöjä. "Sellaisten kanssa palaverit ovat tietenkin joutavaa ajanhukkaa", Tammilehto linjasi. Tammilehdon vaatima asiallinen vuoropuhelu on mahdotonta, jos ministerillä itsellään on tällainen asenne. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO