Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



yleisönosasto

 

 

Geenitekniikan
arvot eivät kestä

Geenitekniikan lautakunnan jäsen, dosentti Jussi Tammisola kirjoittaa, että ”Suomen perinteessä lehmä ei ole lemmikki eikä palvonnan kohde vaan tuotantoeläin” (VL 16.2.).
    Näinhän ei ole. Suomessa puhutaan yhä kotieläimistä ja jokainen maaseudulla kasvanut ihminen tietää, että eläimiin on näihin saakka suhtauduttu nimenomaan tältä pohjalta. Itse asiassa perinteessämme ei ole kauan siitä kuin lehmä sananmukaisesti oli kotieläin ja asui talven tuvan toisessa päässä! Tuotantoeläin ja bioreaktori ovat myöhempää sanastoa.
    Tammisola puolustaa lehmien geenimuuntelua ja ilmaisee uskonsa, että jalostuksella on tähänkin asti pyritty eläinten hyvinvoinnin kasvattamiseen. Tosiasiassa tuotannon määrällinen kasvattaminen on ollut eläinjalostuksen johtotähti ja tuloksena on lyhytikäisiä, isojen utareiden aiheuttamista vaivoista kärsiviä teholehmiä. Ahneus ja luomuperiaatteista irtoaminen on johtanut luonnottomuuteen ja kärsimykseen jo ilman geenimuunteluakin! Geenimuuntelu lehmien ”jalostuksessa” on nähdäkseni vastenmielisin virhe tällä virheiden tiellä.
    Merkittävä tieteellinen virhe Tammisolan kirjoituksessa on puhe ”yhdestä geenistä”, jonka toiminta olisi täsmällisesti ennustettavaa. Siirretty geeni on jokaisessa lehmän solussa, eikä nykytietämyksen valossa voida sanoa, että sen toiminta rajoittuisi esimerkiksi vain maitorauhaseen. Geenien vuorovaikutus sekä toistensa että ympäristötekijöiden kanssa on paljon mutkikkaampaa kuin on uskottu. Sama geeni voi osallistua usean proteiinin synteesiin. Ympäristötekijät vaikuttavat siihen, kuinka geenit aktivoituvat. Niinpä jokainen geenisiirto on nykytietämyksen tasolla vielä suuri arvoitus lopputulostensa osalta.
    Tammisolan mukaan ”tuotehyväksynnässä keskeisiä lähtökohtia ovat tuoteturvallisuus ja ympäristöhaittojen ehkäiseminen. Ratkaisevaa on tällöin ominaisuus, siis lopputulos, ei muuntamisessa käytetty tekniikka sinänsä. Ominaisuuden tulisi siksi olla riskinarvioinnin keskiössä.”
    Yhtä hyvin voisi sanoa että energiantuotannossa ratkaisevaa on lopputulos, ei se tekniikka, jolla se on tuotettu! Tottahan toki tekniikan käytössä on ratkaisevaa se millaisia oheisvaikutuksia sillä on. Tästä arvottamisesta, riskien ja hyötyjen painistahan on kysymys pohdittaessa vaihtoehtoisia teknologioita.
    Sitä paitsi ydinvoimalla tuotettu sähkö on verkossa samoja voltteja kuin tuulisähkökin, mutta geenitekniikan luomukset, ominaisuudet eivät ole laadullisesti verrattavissa aiemman eliökunnan tuotantoon.

Hannu Hyvönen
Kansalaisten Bioturvayhdistys




Perimän hakkerointi on arveluttavaa

Jussi Tammisola kirjoitti (VL 16.2.) geenitutkimuksesta. Asia on itselleni kovin läheinen, sillä parinkymmenen kilometrin päästä kodistani sijaitsee Alapitkän ihmisgeenilehmien navetta.
    Tammisolan mukaan siirtogeeninen nauta poikkeaa vain yhden geenin osalta tavallisesta, eikä geenisiirto aiheuta eläimelle mitään haittaa saati inhimillistä sitä. Tuottaakseen laktoferriinipitoista maitoa lehmät ovat käyneet lävitse rankkojakin käsittelyjä.
    Siirtogeenisten naudanalkioiden tuottamisessa tumansiirtotekniikka ei takaa eläinten hyvinvointia. Sikiönkehitys usein häiriintyy ja kehittyy ylisuuria sikiöitä, mikä tuottaa kantavalle emälle tuskaa. Maidon tuotantoa kiihdytetään hormonikäsittelyin. Geenisiirrot saattavat epäonnistua aiheuttaen viallisia sikiöitä, jotka pitää abortoida.
    Suurelle yleisölle näytetään siisti koenavetta, missä naudat käyskentelevät tyytyväisen näköisinä. Todetaan: eihän tuo nyt niin kamalalta näytä. Mutta siirtogeenistä nautatuotantoa pitää katsoa kokonaisuutena.Lehmien geenimuuntelun tekee turhaksi myös tieto, että laktoferriiniä voidaan tuottaa synteettisesti.
    Ylikansallinen Pharming-yhtiö kuitenkin haluaa viedä pari tuhatta siirtogeenistä nautaa pohjoissavolaisille yksityistiloille. Tuotannolliseen toimintaan vietynä teko olisi merkittävä ennakkotapaus. Eettisesti teko merkitsee ihmisen ja eläimen suhteen merkittävää muuttumista.
    Lehmän perintötekijöiden tietojärjestelmään on murtauduttu karkealla tavalla. Ihmisgeeni vaikuttaa naudan kaikissa soluissa. Kukaan ei tiedä lopullista vaikutusta eläimeen, ympäristöön eikä laajaan biosfääriin. Geenihakkeroinnin hyväksyntäsopeuttaa ihmismieltä herkkyydettömään, eläinten ja kasvien lajityypillisyydestä piittaamattomaan teknomaailmaan.

Kaisa Merenmies
Lapinlahti



<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

Yleisönosastoon kirjoittaminen >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. 09 5860 4123 fax. 09 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO