Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



yleisönosasto

 

 

Geenitutkimuksessa turvallisuus ratkaisee

Suomen perinteessä lehmä ei ole lemmikki eikä palvonnan kohde vaan tuotantoeläin. Maito, liha ja nahka ovat ainoita syitä lehmän esiintymiseen Pohjolan perukoilla. Harva haluaa lemmikin lihaa tai maitoa.
    ”Jalostus on tuotantoeliön perimän muuttamista ihmisen toivomaan suuntaan” (OECD 2000). Suomessa eläinten terveys on tärkeimpiä jalostustavoitteita. Lehmää on ikimuistoisista ajoista asti jalostettu soveltumaan yhä paremmin tarkoituksiimme: tuottamaan ihmiselle yhä käyttökelpoisempia tuotteita. Millä logiikalla siis lehmä olisi tänään muuttumassa ”pelkäksi koneeksi” (VL 26.1., Ytimessä)? Jos lehmä voi hyvin, on tavallista huolellisemmassa hoidossa, ja tuottaa ihmiselle tärkeää proteiinia?
    Biologian kannaltahan ihminen on pesimäloinen, joka on asettautunut lehmän lapseksi. Ajatukseen on aika hyvin totuttu vuosituhansien varrella. Onhan lehmän (vuohen, kamelin, hevosen, poron) maito arvokasta joskaan ei ihmislajin tarpeisiin optimaalista ravintoa. Kestäneekö yhtä kauan tottua ajatukseen, että lehmän laktoferriinin sijasta lajimme käyttäisi ihmisen omaa laktoferriiniä?
    Ihmisen laktoferriiniä tuottava lehmä poikkeaa tavallisesta lehmästä vain yhden geenin osalta. Sillä on perimässään ihmisen geenin identtinen kopio, joka toimii ainoastaan maitorauhasessa maidontuotannon yhteydessä. Tällainen geeni ei aiheuta eläimelle mitään haittaa eikä myöskään inhimillistä sitä millään tavoin. Ihmisen geenien avulla tuotetut yhdisteet ovat potilaalle turvallisia, ja niitä siedetään yleensä hyvin.
    On reipasta liioittelua väittää, että muuntogeenisen lajikkeen käyttäytymistä luonnossa ja sen vaikutuksia ympäröivään ekosysteemiin olisi ”lähes mahdoton ennustaa”. Populaatiogenetiikan lainalaisuudet pätevät yhtä hyvin muunnetuille kuin muuntamattomillekin geeneille, ja niitä on tutkittu jo miltei vuosisata. Geenivuosta on kertynyt jo paljon tietoa tutkimuksista ja kasvinjalostuksen kokemuksista 1900-luvulla. Itse olen selvittänyt mm. siirtogeenien leviämistä ohrapellolla. Dynaamisia ekologisia malleja rakensimme jo 1960-luvulla. Ekologista genetiikkaa alettiin tutkia jo kauan ennen omaa, mesimarjaesiintymien geneettistä rakennetta ja marjontaa koskenutta väitöskirjaani.
    Tuotehyväksynnässä keskeisiä lähtökohtia ovat tuoteturvallisuus ja ympäristöhaittojen ehkäiseminen. Ratkaisevaa on tällöin ominaisuus, siis lopputulos, ei muuntamisessa käytetty tekniikka sinänsä. Ominaisuuden tulisi siksi olla riskinarvioinnin keskiössä. Vaikutukset riippuvat myös lajista, villisukulaisista ja ympäristöstä. On paljon ominaisuuksia ja lajeja, jotka ovat suurella varmuudella haitattomia ympäristöllemme. Useimmat laatuominaisuudet eivät suo valintaetua luonnossa. Lehmä ei leviä luontoon eikä sillä ole villisukulaisia Suomessa. Kylmää kestävämpi peruna ei uhkaisi Suomen luontoa sen kummemmin kuin tavallinen peruna Keski-Euroopassa. Tropiikin pienviljelijän proteiinibataatti säästää sademetsiä, ei tuhoa niitä.
    Käsitys, että ”samat aineet” (hoitoproteiinit) voitaisiin tuottaa mikrobeilla ”varmemmin, helpommin, halvemmin ja turvallisemmin” on valitettavasti väärä. Teollisuusentsyymejä voidaan usein tuottaa edullisesti GM-mikrobeilla. Biologi kuitenkin tietäisi, että mikrobit eivät useinkaan pysty viimeistelemään korkeampien eliöiden proteiineja oikealla tavalla (sivuketjut, glykosylaatio ja niin edelleen). Kullekin sovellukselle joudutaan siksi etsimään tarkoituksenmukaisin tuotantoeliö.
    Hoitoproteiineja joudutaan tuottamaan joskus jopa eläinsoluviljelmissä, mikä tulee erittäin kalliiksi. Kanit, vuohet ja lehmät ovat osoittautuneet sosiaalisesti kestävämmäksi ratkaisuksi. Kasveissa taas voidaan tuottaa syötäviä rokotteita erittäin edullisesti – rokotuskulut jäävät vain murto-osaan nykyisistä, jolloin myös kehitysmailla on varaa väestönsä rokottamiseen.

Jussi Tammisola
dosentti
Helsinki



<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

Yleisönosastoon kirjoittaminen >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. 09 5860 4123 fax. 09 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO