Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Työn löytäjälle palkkio

Kiinnostuvatko headhunterit pitkäaikaistyöttömistä?

Jyrki Räikkä

Kun työministeriö julkisti tiistaina ministeri Tarja Filatovin (sd.) johdolla strategisen linjauksensa työvoimapolitiikan ”toisesta aallosta”, raportin viimeistelyssä ja tarkkuudessa oli toivomisen varaa. Vain kolmen viikon virkamiestyönä ministeriön sisällä valmistunut esitys jätti auki monia uudistuksen käytännön toteutukseen liittyviä yksityiskohtia, eikä rahoituspohjan huteruuttakaan sovi vähätellä.
    Muutostarve on joka tapauksessa ilmeinen, sillä Filatovin edeltäjän ja puoluetoverin Liisa Jaakonsaaren vuonna 1998 lanseeraama työvoimapoliittinen uudistus ei ole vastannut siihen kohdistuneita odotuksia. Vaikka työllisyys on suotuisten suhdanteiden ansiosta kohentunut selvästi, liian moni on aikojen parantumisesta huolimatta jäänyt käytännössä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle.

Toinen aalto huuhtoo hiekkaan joitain Jaakonsaaren mallin kiusallisimmiksi koettuja epäkohtia - kuten saman kaavan mukaan toteutetut määräaikaishaastattelut ja lapsellisena pidettyn työnhakukirjan. Yleisen tehostamisen, priorisoimisen ja palvelun tehostamisen retoriikan keskeltä erottuu kuitenkin myös kaksi selkeää rakenteellista uudistusta: ostopalvelujen hankinnan lisääminen ja työvoimaverkoston uudistaminen.
    Suurimpien työvoimatoimistojen alueella aloitettavassa kolmivuotisessa työnetsijäkokeilussa työvoimatoimisto voisi antaa työttömän työllistämisen toimeksiantona yritykselle tai yhteisölle. Työnetsijätaho saisi onnistuessaan valtiolta palkkion, jonka suuruus määräytyisi syntyvän työsuhteen pituuden ja työllistymisen vaikeuden perusteella.
    Headhunterien usuttaminen vaikeasti työllistettävien kimppuun saattaa kohentaa pitkäaikaistyöttömien omanarvontuntoa, mutta hankkeen työllistävä vaikutus jää arvoitukseksi . Kun työnetsijöinä voisivat toimia myös järjestöt, avauksella voisi olla merkitystä myös kuplaksi jääneen kolmannen sektorin työllistämispotentiaalin kannalta. Mutta yksityiskohtaisten suunnitelmien puutteessa tämäkin jää pelkästään hurskaaksi toiveeksi.
    Suurimmaksi kompastuskiveksi noussee kuitenkin uudistuksen hinta. Työnetsijäpalveluiden hankinta maksaisi 100 miljoonaa ja toisen aallon kokonaisuus yli 250 miljoonaa markkaa. Vaikka työministeriö kykenee kaivamaan runsaan neljänneksen kokonaiskustannuksista nykyisestä kehyksestään, se tarvitsisi yhä valtiolta lähes 185 miljoonaa ylimääräistä. On helppo kuvitella, miten suopeasti esimerkiksi valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) vastaa tällaiseen pyyntöön.

Työministeriön pakettiin kuuluu myös työvoimatoimistojen määrän vähentäminen. Järjestelyllä pyritään työmarkkinoiden kannalta paremmin toimivaan seutukuntamalliin ja halutaan ”lisätä toiminnan joustavuutta, tehostaa voimavarojen käyttöä ja tukea erikoistumista.” Työryhmä ehdottaa myös call center -muodin mukaisesti sähköisiin ja telepalveluihin erikoistuneiden palveluyksiköiden perustamista ympäri maata.
    Työministeriön mukaan organisaatiouudistuksen ”lähtökohta ei ole henkilöstön vähentäminen eikä vakinaisen henkilöstön irtisanominen.” Tämä ei kuitenkaan ole lupaus siitä, etteikö irtisanomisiin voitaisi turvautua. Tulosvastuu on nyt työministeriössäkin kovassa kurssissa, eikä ministeriön virkamiehistöllä ei ole täyttä luottamusta työvoimatoimistojen nykyiseen kenttätason osaamiseen.
    Sekä työnetsijämallissa että työvoimatoimistojen supistamissuunnitelmissa piilee kuitenkin se vaara, että työvoimaviranomaisten oma kosketuspinta työttömiin vähenee. Työnetsinnän ohella ulkoistetaan helposti myös vastuu työttömästä. Tämä on erityisen huolestuttavaa siinä valossa, että työministeriön mallissa työttömyyskorvaus luokitellaan entistä selkeämmin vastikkeelliseksi ”aktiivisen ja päätoimisen” työnhaun korvaukseksi. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO