Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



kommentti

 

 

Pyövelit eläkkeelle

Kuolemanrangaistuksen käyttö vähenee – paitsi Yhdysvalloissa.

Micaela Morero

Kansainvälisen oikeuden mukaan kidutusta tai epäinhimillistä rangaistusta ei voida koskaan oikeuttaa. Kuolemanrangaistustakin voidaan pitää kidutuksena, sillä siinä viranomaiset käyttävät ankaraa fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa vallassaan olevaa ihmistä kohtaan.
    Kuolemanrangaistusta käyttävät valtiot surmaavat kansalaisiaan harkitusti ja kylmäverisesti. Peruuttamattomuutensa vuoksi kuolemanrangaistus vie oikeuden hakea muutosta väärään tuomioon ja estää oikeusjärjestelmää korjaamasta virheitään. Se saattaa myös viattomia kuolemaan.
    Missään ei ole voitu osoittaa, että kuolemanrangaistuksella saataisiin vähennettyä rikollisuutta tai poliittista väkivaltaa muita rangaistusmuotoja enemmän. Kuolemanrangaistusta käytetään suhteettoman usein tiettyjä ryhmiä kohtaan, esimerkiksi rasistisin perustein. Diktatuureissa sitä käytetään myös poliittisen painostuksen välineenä.

Odottamisen tuska
Kuolemanrangaistuksen kiduttavuus johtuu ahdistuksesta, jota tuomitut – ja heidän omaisensa – kokevat odottaessaan teloituspäivää. Tuska ei katoa, vaikka joskus onnistuttaisiinkin kehittämään täysin kivuton teloitusmenetelmä. Toisaalta, jos teloitukset suoritettaisiin heti, ei tuomitulle jäisi armon anomisen mahdollisuutta.
    Siitä hetkestä lähtien, kun kuolemantuomio on lausuttu, vanki joutuu ajattelemaan, että hänet tapetaan tiettynä ajankohtana. On vaikea arvioida henkisen tuskan määrää, jonka tämä tietoisuus aiheuttaa. Häivähdyksen siitä antaa tieto, että henkisistä kidutusmenetelmistä teloituksella uhkaaminen ja valeteloitukset ovat tehokkaimpia keinoja.
    Usein vuosikausia kestävä vankeus ja jatkuvan teloitusuhan alla eläminen saa jotkut vangit suorastaan toivomaan kuolemaansa. Vuosina 1998–1999 Yhdysvalloissa teloitettiin 21 henkilöä, kun he olivat luopuneet armonanomuksistaan itse. Esimerkiksi Eddie Lee Harper tuomittiin Kentuckyssä kuolemaan murhasta vuonna 1982. Vuonna 1999 hän luopui vetoomuksistaan ja sanoi mieluummin kuolevansa kuin elävänsä kuolemansellissä.
    Mutta odottamisen julmuus voi jatkua teloitushetkelläkin. Esimerkiksi Arizonassa vuonna 1996 kuolemaantuomittu Luis M. Mata oli sidottu kiinni neula käsivarressaan yli tunniksi siksi aikaa, kun hänen viimeistä vetoomustaan vielä käsiteltiin oikeudessa. Hän hävisi, ja hänet teloitettiin myrkkyruiskeella.

Elämällä on itseisarvo
Käsitys ihmisoikeuksista on kehittynyt uskonnoista ja elämänkatsomuksista, jotka ovat olleet vallalla vuosisatoja eri yhteiskunnissa. Vuonna 1948 nämä maailmanlaajuiset periaatteet kirjattiin YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmalliseksi julistukseksi. Sen mukaan jokaisella ihmisellä on itseisarvo.
    Kuolemanrangaistus loukkaa tärkeintä ihmisoikeutta, oikeutta elämään. Ihmisoikeudet eivät ole etuoikeuksia, joilla valtiot palkitsevat kansalaisiaan, eikä niitä voi evätä ”huonon käytöksen” vuoksi. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen tekee yhteiskunnasta suojelemisen arvoisen.
    On epäjohdonmukaista, että valtio vaatii kansalaisiltaan ihmishengen kunnioittamista, mutta tappaa itse kansalaisiaan. Pelkkä lainmukaisuus ei oikeuta kuolemanrangaistusta moraalisessa mielessä. On ymmärrettävää, että tuomitun uhri tai uhrin omaiset haluavat kostaa, mutta valtion ei pidä tyydyttää kostonhalua tappamalla.

Bush ui vastavirtaan
Kuolemanrangaistuksen vastustajille George W. Bushin nouseminen Yhdysvaltain presidentiksi oli takaisku. Hän on kuolemanrangaistuksen kannattaja ja allekirjoittanut 152 kuolemantuomiota ollessaan Texasin kuvernööri. Bushin mukaan Texasissa ei ole teloitettu ainuttakaan syytöntä ihmistä hänen kuvernöörikautenaan, mutta Amnesty Internationalin mukaan moni Texasin teloitetuista on tuomittu epäluotettavan todistusaineiston perusteella.
    Maailmanlaajuisesti kehitys on kuitenkin myönteistä. Yli puolet maailman valtioista on poistanut kuolemanrangaistuksen laissa tai käytännössä, osittain tai kokonaan. Niistä kuolemanrangaistuksesta täysin luopuneita on 75, Suomi muiden muassa. 1990-luvulla keskimäärin yli kolme valtiota vuodessa luopui kuolemanrangaistuksesta osittain tai kokonaan, muun muassa Etelä-Afrikka, Kanada, Hong Kong, Bulgaria, Kypros, Viro, Latvia, Liettua ja Puola.
    Viidentoista viime vuoden aikana vain neljä maata otti kuolemanrangaistuksen käyttöön, mutta niistä ainoastaan Filippiinit on toimeenpannut tuomioita. o

Micaela Morero on Amnesty Internationalin Suomen osaston kuolemanrangaistuksen vastustamisen koordinaattori.

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO