Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Köyhän asialla?

Kannustinloukut eivät erotu lintuperspektiivistä.

Jyrki Räikkä

Viime aikoina on tehty selvityksiä, jotka pakottavat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan katsomaan itseään peilistä.
    Syyskuussa tarkastettu sosiologi Mikko Kauton väitöskirja osoittaa, että suhteessa kansantuotteeseen suomalainen sosiaaliturva on pudonnut EU-maiden keskikastiin, kun se oli vielä vuosikymmenen puolivälissä Euroopan toiseksi korkeinta. Stakes julkaisi keskiviikkona Antti Parpon tutkimuksen, jonka mukaan kannustinloukut eivät haittaa käytännössä lainkaan keski- ja suurituloisia, vaan ne ovat nimenomaan pienituloisten ongelma. Tampereen yliopiston kunnallispolitiikan professori Pentti Rönkkö toteaa tuoreessa muistiossaan, ettei sosiaaliturva ole toiminut 1990-luvun kuluessa tarkoitustaan vastaavasti: pienituloisten verotuksen ja sosiaaliturvan yhteensovittamisessa on edelleen vakavia ongelmia, jotka aiheuttavat köyhyyttä ja heikentävät työn kannustavuutta.

Rönkkö kyseenalaistaa rohkeasti sekä 1990-luvulla harjoitetun sosiaalipolitiikan että sen pohjana olleen tutkimuksen. Hänen mukaansa hyvinvointivaltiota on arvioitu kapeasti makrotasolta, mikä on antanut epäluotettavan kuvan kansalaisten toimeentulosta. Poliittinen päätöksenteko on vieraantunut kansalaisten arkitodellisuudesta, kun tulonjako- ja köyhyystutkimukset ovat kuvanneet vain suhteellista köyhyyttä todellisten toimeentulo-ongelmien sijaan.
    Rönkkö itse arvioi hyvinvointivaltion toimivuutta mikrotasolta, kansalaisnäkökulmasta. Tästä perspektiivistä hyvinvointivaltio ei Rönkön mukaan toiminut tarkoitetulla tavalla. Se ei pystynyt estämään köyhyyden laajenemista, eivätkä toimeentulo-ongelmat poistuneet edes talouskasvun aikana.

Suomessa erityisesti kunnallisverotus puree ansiotuloihin myös köyhyysrajan alapuolella. Rönkkö poistaisi tämän ongelman korottamalla kunnallisveron perusvähennystä vähimmäistoimeentulon tasolle, 30 000 markkaan vuodessa. Ansiotulojen, eläkkeiden ja sosiaaliturvan verotus yhtenäistettäisiin kohtelemalla korotettua perusvähennystä samanarvoisesti eläketulo- ja ansiotulovähennyksen kanssa. Muutos ei Rönkön mukaan olisi julkistaloudellisestikaan kohtalokas: vaikka perusvähennyksen korotus vapauttaisi lähes 200 000 kaikkein pienituloisinta tulonsaajaa kunnallisveron maksamisesta, se leikkaisi kunnallisverojen kokonaistuotosta vain 0,5 prosenttia.
    Myös Antti Parpon mielestä kannustinjärjestelmälle olisi edullista, jos veronkevennykset painotettaisiin jatkossa entistä voimakkaammin pienituloisille. Samaan hengenvetoon hän joutuu kuitenkin toteamaan, että voimakkaasti kohdennetuille veronkevennyksille on vaikea saada kaikkien tulonsaajaryhmien hyväksyntää.

Sekä tutkijat että päättäjät joutuvat käymään rajaa järkevän ja poliittisesti mahdollisen välillä. Sosiaaliturvaa uudistetaan nykyisen järjestelmän pohjalta vaiheittain, kun näkemykset sosiaaliturvan suurista linjoista, ennen kaikkea toimeentulon turvaamisen ja kannustavuuden lisäämisen keskinäisistä suhteista, menevät herkästi ristiin. Mikään ei kuitenkaan peitä sitä tosiasiaa, että nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä on perusteellisen remontin tarpeessa – ja sillä työmaalla olisi purkamisen lisäksi osattava myös rakentaa.
    Tukevimman pohjan uudistukselle tarjoaisi perustulo. Käsitteestä on kuitenkin tullut poliittisista arvovaltasyistä niin tulenarka, että asian ajaminen sen oikealla nimellä on vaikeaa. Niinpä sosiaaliturvan uudistaminen muistuttaa toistaiseksi Töölönlahden alueen rakennussuunnittelua: suuri visio häilyy jossain taustalla, vaikka siihen on tämänhetkisen toteutuman perusteella vaikea uskoa. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO