Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Silmä hampaasta?

Rapatessa roiskuu -ajattelu ei lohduta Afganistanin sodan siviiliuhrien omaisia.

Jyrki Räikkä

Sunnuntaina alkaneesta hyökkäyksestä Afganistaniin tuli poliittinen ja symbolinen välttämättömyys sen jälkeen, kun Yhdysvallat julisti Afganistaniin asettuneen Osama bin Ladenin ja hänen johtamansa al-Qaida -terroristiverkoston syyllisiksi syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin. Oli odotettavissa, ettei Afganistania hallitseva Taleban-liike osoita halua tai ehkä kykyäkään luovuttaa bin Ladenia Yhdysvaltain tuomittavaksi.
    Terroristeja ei välttämättä saada käpälälautaan nyt käynnistetyn sotilaallisen intervention avulla, mutta Afganistanin pommittaminen tyydyttää Yhdysvaltain kotirintaman kostonjanoa riippumatta siitä, kuinka täsmällisesti iskut osuvat tavoiteltuihin kohteisiin. Jos moraaliseen krapulaan ilmenee aihetta, se kärsitään myöhemmin.

Käytettävissä olevien tietojen vähäisyyden ja ristiriitaisuuden vuoksi on mahdotonta sanoa, missä määrin Yhdysvaltain voimankäyttö Afganistanissa on tähän mennessä ollut oikein suunnattua, mitoitettua tai ylipäätään oikeutettua. Kun myöskään Yhdysvaltain johtaman terrorismin vastaisen sotaretken konkreettisia tavoitteita tai kampanjalle kaavailtua laajuutta ei ole julkisuudessa määritelty, tapahtumia joudutaan tulkitsemaan melkoisessa pimennossa. Faktojen puutteessa jokaisen havainnoitsijan omat kokemukset, asenteet ja arvot saavat helposti vallan – niin länsimaissa kuin islamilaisessakin maailmassa.
    Syyskuun terrori-iskut oli suunnattu siviilejä vastaan, mutta joukkotuho ei oikeuta vastaamaan samalla mitalla, ei edes pienemmässä mittakaavassa. Silmä silmästä -ajattelu edustaa sellaista islamin tulkintaa, jota vieroksumme – siitäkin huolimatta, että tällaista vanhatestamentillista mentaliteettia on myös omassa kulttuurissamme.
    Vaikka Yhdysvallat sanoo keskittyneensä sotilaallisiin kohteisiin, täsmäiskutkaan eivät osu kohteisiinsa sataprosenttisesti. Siviiliuhrien määrän kipurajan määritteleminen on yhtä vaikeaa kuin absurdiakin, mutta ainakaan YK:n rahoittaman miinanraivausyksikön työntekijöiden tappaminen ei ole Yhdysvaltain sotavoimalle kunniaksi. Samoin voidaan kysyä, ansaitsevatko Taleban-johtajien omaiset kuolla näiden koteihin tieten tahtoen tehdyissä hyökkäyksissä.

Se, että Yhdysvallat tulee reagoimaan hyvin voimakkaasti sen omalla maaperällä tapahtuneeseen hyökkäykseen, oli varmasti kuukauden takaisten terrori-iskujen suunnittelijoiden tiedossa. Iskujen aiheuttama massiivinen tuho saattoi olla vain hyvin järjestäytyneiden ääriryhmien syötti, jolla Yhdysvallat haluttiin vetää aseelliseen konfliktiin yhden tai useamman islamilaisen maan kanssa.
    Yhdysvaltain ja islamilaisten maiden hauraiden välien kärjistyminen palvelisi ääriryhmien sisä- ja ulkopoliittisia tavoitteita. Yhtäältä jo entuudestaan huonossa huudossa olevan supervallan ajautuminen sotaan uskonveljien kanssa lietsoisi levottomuuksia, lisäisi fundamentalistien kannatusta ja vaikeuttaisi maltillisten hallitusten asemaa. Vaikka tämä ei suoraan johtaisikaan vallankumouksiin, länsiliittouman hyökkäyksen aiheuttama pelko, hämmennys ja viha helpottaa ainakin uskonsotureiden ja marttyyrien rekrytointia tuleviin taisteluihin.
    Toisaalta Yhdysvaltain sitominen pitkäkestoiseen aseelliseen konfliktiin saattaisi pitkällä tähtäimellä johtaa sotaväsymykseen, lisätä eristäytymispolitiikan kannatusta ja lopulta terroristien julki lausuttujen tavoitteiden mukaisesti vähentää Yhdysvaltain sotilaallista läsnäoloa Lähi-idässä ja Etelä-Aasiassa. Vietnamin jäljet pelottavat.
    Yhdysvallat toki tiedostaa nämä vaarat, vaikka se on todennäköisesti monessa suhteessa provosoitunut terroristien toivomalla tavalla. Sodankäynti silkkihansikkain on vaikeaa. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO