Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Ei mikään Robin Hood

Kuntatasollakin uusjaosta tulee oikeudenmukaisin, jos rikkaita rokotetaan köyhimpien hyväksi.

Jyrki Räikkä

Huoli peruspalvelujen saatavuudesta, rahoituksesta ja tasapuolisuudesta on noussut viime aikoina poliittisen keskustelun polttopisteeseen. Harva se päivä tulee julki tutkimuksia, raportteja tai kannanottoja, jotka sopivat keskustelun käyteaineeksi.
    Viikko sitten selvitysmies Jorma Laurinolli kiinnitti huomiota erikoissairaanhoidon räikeään alueelliseen eriarvoisuuteen; siitä todistavat muun muassa moninkertaiset erot leikkausten jonotusajoissa eri sairaanhoitopiirien ja kuntien välillä. Samaa soppaa hämmensi Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Jorma Huuhtanen, joka esitti yllättäen Kela-korvausten painopisteen muutosta yksityisen terveydenhoidon hyväksi. Keskiviikkona Stakes saattoi vielä julkisuuteen tutkijoidensa ehdotuksen sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuskriteereiksi; esitys ei tosin ota kantaa peruspalvelujen poliittiseen priorisointiin.

Esityksistä laajakantoisin oli kuitenkin viime viikolla julkistettu selvitysmies Jukka Pekkarisen raportti kuntien peruspalvelujen rahoituksesta. Raporttiin oli ennakkoon kohdistettu suuria odotuksia, mutta siitä huolimatta – tai sen tähden – Pekkarisen paperi jäi ennakoitua vaatimattomammaksi juuri peruspalveluiden kehittämisen osalta.
    Sosiaali- ja terveysministeriö kritisoikin tuoreeltaan harvinaisen suorasanaisesti esityksen puutteellisuutta, keskeneräisyyttä ja epäselvyyttä. Selvitys ei ministeriön mielestä vastaa kysymykseen peruspalvelujen rahoituksen riittävyydestä, eikä Pekkarinen ole ministeriön pettymykseksi myöskään perehtynyt peruspalvelujen ohjauskysymyksiin

Pekkarisen esityksen mukaan nykyiset valtionosuudet koottaisiin yleiseksi rahoitustueksi. Tukea hallinnoisi erikseen tehtävään määrättävä ”valtionosuusministeriö”, joka vastaisi rahoituksen jakautumisesta kuntien kesken sekä valtion ja kuntien välisten neuvottelujen koordinoinnista.
    Sosiaali- ja terveysministeriö on huolissaan siitä, että palvelujen riittävyyden takaaminen liukuu yhä kauemmas ministeriön päätäntävallasta. Huoli ei ole aiheeton: vaarana on, että valtionosuuksia keskitetysti hallinnoiva superministeriö tarkastelee peruspalveluja yhä selvemmin kustannusvaikutusten eikä palvelutarpeen perusteella.
    Pekkarisen ehdotus saattaakin osoittautua sellaiseksi Troijan hevoseksi, ettei sitä kannata kantaa palvelujärjestelmän sisälle ilman perusteellista tarkastusta – ei, vaikka hevosen taluttajan osana kauppaa ehdottama reaaliaikainen verotulojen tasaus miten houkuttelisi talousarvion mitoittamisen kanssa tuskailevia kuntapoliitikkoja. Selvitysmiehen paketti kannattaa siis pureskella pieninä palasina, ei hyväksyä tai hylätä kokonaisuutena.

Esitystä tarkasteltaessa kannattaa kiinnittää huomiota myös siihen, miten se jakaa uudelleen alueellisia voimavaroja. Pekkarisen ”Robin Hood -mallissa” kookkaimmat ja rikkaimmat kunnat menettäisivät, mutta suurimpia voittajia eivät olisikaan köyhimmät ja pienimmät kunnat, vaan keskisuuret ja keskituloiset aluekeskukset. Vaikka esitys tasapainottaisi pääkaupunkiseudun ja muun Suomen kaupunkien välisiä voimasuhteita, se lisäisi toisaalta eriarvoisuutta maakuntakeskusten ja pienten maaseutukuntien välillä. Maakuntien sisäisestä eriarvoistumisesta näkyy huolestuttavia merkkejä jo nyt.
    Ehkäpä suomalaisen nyky-yhteiskunnan henkeä kuvaa, että heikoimmassa asemassa olevat jätetään herkästi kuntatasollakin vähemmälle huomiolle. Ellei erityisenä tavoitteena ole tyhjentää pieniä maaseutukuntia kokonaan, juuri näiden syrjäisimpien ja köyhimpien kuntien asemaan kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO