Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



artikkeli

 

 
Totta vai lavastettua?

Kuvat juhlivista palestiinalaisista käynnistivät huhumyllyn. Kriiseissä katsojalla on lupa epäillä näkemäänsä.

Anna Tommola

Yhdysvaltoihin tehdyn terrori-iskun jälkimainingeissa levisi nopeasti huhu, että taajaan esitetty televisiokuva Jerusalemissa iloitsevista palestiinalaisista – naisesta ja muutamasta lapsesta – olisi ollut kymmenen vuotta vanhaa arkistomateriaalia. Uutistoimisto Reuters on sittemmin kumonnut huhun ehdottoman virheellisenä, ja myös sähköpostivyöryn alullepannut brasilialainen opiskelija veti väitteensä takaisin.
    Myöhempi epäily näyttäisi jääneen hieman vähemmälle huomiolle. Saksalainen Stern-lehti väitti torstaina samaisen tilanteen olleen kuvausryhmän provosoima.
    Toimittaja Bernd Dörler on etsinyt haastateltavakseen kuvan palestiinalaisnaisen, yksinkertaisen hedelmänmyyjän. Tämä kertoo artikkelissa, ettei tajunnut, mitä Yhdysvalloissa oikeastaan oli tapahtunut. Palestiinalaiset kameramiehet olivat tarjonneet hänelle makeisia ja käskeneet juhlia. Myöhemmin nainen häpesi.
    Monissa katsojissa uutispätkä herätti arvatenkin ahdistusta ja ihmetystä juhlijoiden sydämettömyydestä.

Kasvottomia ulkomaalaisia
Kertomuksen todenperäisyyttä ja tilanteen spontaaniutta voi olla hankala jälkikäteen arvioida.
    Jyväskylän yliopiston journalistiikan professorin Heikki Luostarisen mielestä olisi outoa, jos suuren vastuun alaiset uutistoimistot ottaisivat riskin kärähtää lavastuksesta. Hänestä olennaisinta ei kuitenkaan ole, oliko juuri kyseinen kuva vanha, lavastettu tai mitä sitten väitetäänkin.
    ”Epäilemättä tällaista kuvaa olisi voinut saada monestakin paikasta. Kyse on ylipäätään siitä, miten kuvaa käytetään tilanteessa, jossa osataan aavistaa, että uskonnollisten ryhmien väliset suhteet kriisin seurauksena jännittyvät”, Luostarinen arvioi.
    Tutkija korostaa portinvartijoiden, toimittajien, vastuuta. Vasta kuvateksti tai juonto ankkuroi kuvat tiettyihin merkityksiin ja sitoo ne asiayhteyteen. Mitä kauempana ollaan kulttuurisesti tai maantieteellisesti, sitä herkemmin ihmisiä käytetään vain kasvottomana kuvituksena.

Epäilyksen siemen on kylvetty
Televisioyhtiö CNN on ehtinyt julistaa sähköpostissa kulkevat huhut sodaksi ”nettisabotöörien” ja median välillä. Johtaja Chris Cramer totesi brittilehti Guardianissa maanantaina, että huhut ”ovat pahantahtoisia ja kylvävät epäilyksen siemenen jopa oikeamielisimpien katsojien keskuuteen”.
    ”Kriisitilanteet ovat aina sellaisia, että katsojilla on lupa ja syytäkin epäillä näkemäänsä”, sotapropagandaan perehtynyt Luostarinen muistuttaa.
    ”Joukkoviestimillä on sotivien osapuolten näkökulmasta ainoastaan välinearvo. Tiedotusoperaatiot ovat kiinteä osa isojen sotilaskoneistojen operaatioita. Tähän pitää valmistautua myös, jos nyt ryhdytään sotilastoimiin.”
    Persianlahden sota oli tiedotusvälineille kova koulu. Esimerkiksi heti ensimmäisinä päivinä niitä harhautettiin kertomalla Irakin ilmavoimien ja Saddam Husseinin kaartin tuhoutuneen. Taustalla oli halu rauhoittaa öljymarkkinoita.
    Luostarisen mielestä on tärkeää kertoa yleisölle tietojen alkuperä ja lähteen mahdolliset tarkoitukset, jolloin niiden luotettavuutta voi arvioida. ”Kriisitilanteissa liikkuu hyvin paljon 'luottamuksellista', ei mihinkään lähteeseen liitettyä materiaalia, joka on hyvin tavallinen disinformaation kanava.”
    Nykyisessä maailmantilanteessa Luostarinen toivoisi tiedotusvälineiltä varovaisuutta ja harkintaa. Oikeutta epäilyyn on voitava puolustaa, vaikka yhdenmukaisuuden paine on kova. ”Nyt ollaan sikäli hankalassa tilanteessa, että terveenkin epäilevä asenne tulkitaan herkästi kyynisyydeksi tai jopa vastapuolen leiriin siirtymiseksi.” o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO