Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Lapsuus leikkurissa

Tilastojen kaunistelu on huono motiivi oppivelvollisuuden aikaistamiselle.

Jyrki Räikkä

Teollisuus ja Työnantajat (TT) sai opetusministeriöltä pienen näpäytyksen, kun ministeriön asettama työryhmä jätti tiistaina mietintönsä oppivelvollisuusiän alentamisen vaikutuksista. Vastoin työnantajapiirien toivomusta työryhmä suosittaa, ettei koulunaloitusikää ole syytä laskea, ei ainakaan hallitusohjelmaan kirjatun selvityksen toimeksiannon mukaisesti vuodesta 2003 lähtien.
    Kunnilla on vasta tästä syksystä lähtien ollut velvollisuus järjestää esiopetusta sitä haluaville, ja uudesta järjestelmästä karttuvia kokemuksia halutaan ensin arvioida. Työryhmä jätti kuitenkin portin auki myöhemmin toteutettavalle muutokselle. Jos oppivelvollisuusikää päätetään myöhemmin laskea, kuusivuotiaiden esiopetus pitäisi työryhmän mielestä siirtää kokonaan koulutoimen piiriin.
    Suomi voi ottaa omien kokemustensa ohella opiksi myös muiden Pohjoismaiden aiemmista kokemuksista. Sekä Norjassa vuonna 1997 toteutettu oppivelvollisuusiän laskeminen kuuteen vuoteen että Ruotsissa vuonna 1998 omaksi koulumuodokseen lanseerattu esikoululuokka ovat osoittaneet, millaisia pedagogisia vaikeuksia 6-vuotiaiden ”koulumaiseen” opetukseen kätkeytyy. Tietopohjainen opetus syrjäyttää herkästi näin pienten lasten erityistarpeet, eikä opettajillakaan ole välttämättä riittävää ammattitaitoa esi- ja alkuopetuksen yhdistämiseen. Leikin ja oppimisen tasapainoa on vaikea saavuttaa.

Koulunaloitusiän varhentamista on toisaalta perusteltu kansainvälisillä esikuvilla: useimmissa Euroopan maissa oppivelvollisuus alkaa jo sinä vuonna, kun lapsi täyttää kuusi vuotta. TT:n mukaan kansainvälisessä perusopetusvertailussa Suomi joutuu kiusalliseen asemaan – ellei järjestelmän tuotosten, niin ainakin eri maiden oppivelvollisuusajoista syntyvän ”visuaalisen vaikutelman” vuoksi.
    Eri asia sitten on, mitä todellista merkitystä tällaisella tilastollisella kauneusvirheellä tai siitä mahdollisesti syntyvällä vaikutelmalla on kansallisen kilpailukyvyn kannalta. Koulutiedon puuta ei pitäisi arvostella pituutensa, vaan sen kantamien hedelmien mukaan. Oppimistulosten vertailu on osoittanut, että suomalaisella koululaitoksella on parantamisen varaa esimerkiksi matematiikan ja luonnontieteiden saralla. Mutta ei ole mitään takeita siitä, että ongelma ratkeaisi oppivelvollisuusikää madaltamalla.

Koulujärjestelmä kannattaa kunnostaa ennen kuin sen perustaan lyödään kiilaa. Erityisesti opetuksen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Koulut kärsivät jo nyt määrärahojen ja pätevän henkilökunnan puutteesta. Heikko työskentelymotivaatio näkyy sekä luokissa että opettajainhuoneissa. Välinpitämättömyys lasten hyvinvoinnista johtaa sekä järjestyshäiriöiden että sosiaalisten ongelmien kasaantumiseen.
    Oppivelvollisuuden varhaistamista on perusteltu myös sillä, että se ehkäisisi syrjäytymistä, kaventaisi lasten välisiä sosiaalisia eroja ja edistäisi tasa-arvoa. Mutta jos yhteiskunta ottaa kasvatusvastuunsa löysin rantein, käy päinvastoin. Myös opintien pientareet on hoidettava. Esimerkiksi koululaisten iltapäivähoito pitäisi saada kuntoon.
    Myös lasten yksilöllisyys on otettava huomioon opetusta suunniteltaessa. Pienten lasten koulukypsyydessä ja muissa valmiuksissa on eroja, jotka saattavat tulla kärjistetymmin esiin, jos kuusivuotiaatkin pannaan kouluun.
    Pakkokeinona oppivelvollisuusiän alentaminen on huono ratkaisu. Sen sijaan nykyinen joustava malli, jossa tarjotaan mahdollisuutta vapaaehtoiseen esiopetukseen, palvelee sekä lapsen, vanhempien että yhteiskunnan etua. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO