Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



visiitti

 

 

Mikä on edistystä?

Suuryhtiöiden vallalle on asetettava rajat, kun kehitysmaita kannustetaan omatoimisuuteen.

Satu Hassi

Olen juuri palannut matkalta kolmesta maasta, Intiasta, Nepalista ja Vietnamista. Pakostakin taas jouduin miettimään ihmisten ja kansojen kovin erilaisia todellisuuksia.
    Joka kuudes maapallon ihminen asuu Intiassa. Suomesta käsin se on tilastotieto. Mutta kun Intiassa käydessä sen oikeasti tajuaa, alkaa pitää myös aika itsestään selvänä intialaisten vaatimusta, jonka mukaan ihmiskunnan jokaisella jäsenellä pitää olla yhtäläinen oikeus maapallon ilmakehään eli yhtä suuri oikeus kasvihuonekaasujen päästöihin.

Jälleen kerran mietin myös sitä, mikä on kehitystä, tai edistystä. Onko edistystä se, että amerikkalainen firma laatii basmatiriisistä muunnelman, joka ei ole kranttu kasvupaikkansa suhteen, patentoi lajikkeen ja uhkaa viedä toimeentulon aromikkaan basmatiriisin perinteisiltä intialaisilta kasvattajilta? Sivuhuomautus: millä oikeudella voi patentoida elävän olion, jos on tehnyt sen loputtoman monimutkaiseen geeniperimään yhden muunnoksen?
    Entä tuoko Vietnamin maaseutukyliin kestävää edistystä se, että rakennetaan teitä ja altaita uuden hittituotteen, katkaravun, kasvatusta varten? Vai se, että opetetaan tavallisille viljelijöille menetelmiä, joilla he voivat parantaa tavanomaisempien tuotteittensa satoja? Vai pitäisikö tehdä jotain tältä väliltä?

Melkein joka kerran kehitysmaissa vieraillessani alan miettiä, miten tietyt asiat aikoinaan Suomessa oikein menivätkään. Monen maan ministereille olen kertonut, ettei Suomessa alettu kouluttaa lapsia vasta, kun oli rikastuttu, vaan asia meni ihan toisin päin.
    Mutta miten se itse asiassa hoidettiin? Kuka maksoi isäni kotikylän kansakoulun rakentamisen? Veikkaisin, että se koulu pystytettiin pääosin kyläläisten talkootyönä. Ja kuka maksoi kylän ensimmäisen opettajan palkan? Tuskin tsaari. Suomessahan kerättiin kunnallisveroa jo ennen maan itsenäistymistä.

Vietnamissa kuulin, että siankasvattajat ovat paljolti jobbarien armoilla. Nämä kiertävät kylissä ostamassa siat sikahintaan, lihan hinnasta menee leijonanosa välikäsille. Aloin muistella, että eikös meillä kauan sitten muodostettu tuottajien osuustoiminnallisia yrityksiä, meijereitä, teurastamoja ja niin edelleen. Mitä niistä sittemmin on kehittynyt, on eri juttu, mutta aikoinaan ne auttoivat tavallisia maalaisia vaurastumaan.

En halua väheksyä fyysisiä investointeja, kuten teitä ja kastelukanavia. Mutta minusta tuntuu, että kestävintä kehitystä saadaan aikaan ensinnäkin opettamalla ihmisille taitoja, jotka auttavat heitä auttamaan itse itseään, sekä toiseksi edistämällä omatoimisuutta suosivia sosiaalisia rakenteita.
    Ja vähintään yhtä tärkeää on tietysti varmistua siitä, etteivät globalisoituvan talouden kaikkialle tunkeutuvat säännöt tee maailman köyhistä uudenlaisia maaorjia, esimerkiksi viljakasvien patentoinnin kautta. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO