Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



paakirjoitus

 

 

Menolippu metropoliin

Pääkaupungin kasvun ei pitäisi olla itsetarkoitus.

Jyrki Räikkä

Helsingin vaakunassa on tyhjä vene, joka ajelehtii aallokon vietävänä. Symboliikka tuntui jokseenkin osuvalta, kun Helsingin kaupunginvaltuusto keskusteli keskiviikkoiltana yleiskaavan pohjaksi laaditusta maankäytön kehityskuvasta. Valtuustoryhmien välisten jännitteiden vuoksi yhteisen kaupunkisuunnittelun suunnan hakemisen sijaan keskitytään keskinäiseen nokitteluun. Jos joku pääsee tuhdolle kapuamaan, vastustajat repivät hänet nopeasti alas, vaikka jäisivät itsekin veden varaan.
    Tulehtuneen tilanteen takana on ennen kaikkea kiista Vuosaaren sataman rakentamisesta. Asia ei tosin ole enää valtuuston käsissä, sillä sataman rakentaminen on nyt valtakunnallisessa ja eurooppalaisessakin laillisuus- ja tarkoituksenmukaisuusharkinnassa. Vuosaaren satamasta on kuitenkin tullut arvovaltakysymys. Kokoomus ja sosiaalidemokraatit laskevat kaupungin asuntotuotannon suunnittelussakin kaiken sen varaan, että satama rakennetaan nimenomaan Vuosaareen. Korttitalo romahtaa, jos esimerkiksi EU-komissio asettuu hankkeen suhteen poikkiteloin.
    Asialla on turha syyllistää satamahankkeen vastustajia. On päättäjien heikkoutta, ettei vaikeuksia ole kyetty ennakoimaan eikä vaihtoehtoisia suunnitelmia hankkeen viivästymisen tai kaatumisen varalle ole laadittu ajoissa. Tämän jääräpäisen vitkuttelun tähden pääkaupungin asuntotuotannossa on vuosikymmenen loppupuolella joka tapauksessa odotettavissa suuria vaikeuksia, kävi Vuosaaren kysymyksessä miten hyvänsä.

Myös maankäytön kehityskuvassa Vuosaaren sataman rakentamista pidetään itsestään selvänä vaihtoehtona. Yhtä kritiikittömästi visiossa rakennetaan Helsingistä ”kasvavaa metropolia” ja nähdään kasvu varsin itseisarvoisena voimavarana. Raporttia lukiessa huomaa, ettei kaupunkisuunnittelun kehitysoptimistinen mentaliteetti ole muuttunut kovin paljon 25 vuodessa (katso sivut 7-9). Ehkä Vuosaaren satamahanke ja suunnitelmat Koivusaaren rantojen täyttämisestä näyttävät muutaman kymmenen vuoden kuluttua yhtä koomisilta kuin 1970-luvun visiot Vuosaaren ydinvoimalasta tai massiivisesta Vapaudenkadusta nyt.
    Metropoli on joka tapauksessa Helsingin kokoiselle kaupungille aivan liian mahtipontinen, koomisestikin pullisteleva titteli. Myös suhtautuminen kasvuun saisi olla analyyttisempää: jos Helsinki on kansainvälisissä kilpailukykyä ja kehittymiskelpoisuutta mittaavissa vertailuissa sijoittunut ”kokoluokkaansa ylemmäs”, se tuskin johtuu siitä, että ”kaupungissa on näyttäviä rakennushankkeita ja maankäyttövisioita”. Pikemminkin hyvää sijoitusta saattaa selittää viihtyisyys ja intimiteetti, joka puuttuu oikeista metropoleista. Elinympäristön vaikutusta tuotantotekijänä voidaan tuskin tarpeeksi korostaa.

Pääkaupunkiseudun kokonaisvaltainen kehittäminen kompastelee usein kuntarajoihin. Aika ajoin ilmaan on heitetty ajatus kaikkien seudun kuntien yhdistämisestä. Vakavasti asiasta ei ole neuvoteltu, niin toivottomalta kuntien etujen yhteensovittaminen on tuntunut.
    Kahdenvälisillä neuvotteluilla voi olla paremmat onnistumisen edellytykset. Osmo Soininvaara ehdotti kaupunginvaltuuston kokouksessa Helsingin ja Vantaan yhdistymistä – Espoo jäisi tässä skenaariossa toistaiseksi omaksi erityistalousalueekseen.
    Helsinki voisi yhdistymisen jälkeen suunnata rakennuspaineitaan pääradan ja Martinlaakson radan varrelle, mikä olisi yhdyskuntarakenteellisesti järkevää. Vantaa hyötyisi yhdistymisestä taloudellisesti: tällä hetkellä sen veroäyri on selvästi korkeampi kuin Helsingin.
    Ehdotus ei toteutuessaan poistaisi pääkaupunkiseudun suunnittelun ongelmia, mutta lievittäisi niitä. Hanke tuskin kuitenkaan toteutuu Helsingin nykyisessä kunnallispolitiisessa ilmapiirissä – saisivathan vihreät siitä muiden ryhmien kauhuksi irtopisteitä. o

 

<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. (09) 5860 4123 fax. (09) 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO