Vihrea Lanka: planetaan paikallislehti



yleisönosasto

 

 

Rajansa kaikella –
myös kontrollilla

Irmeli Elomaa ja Mikko Karppi puolustivat pakollisia huumetestejä (VL 17.8.). Kumpikaan ei liittänyt huumetestejä laajempiin yhteyksiin.
    Pakkokeinoja pitäisi katsoa kokonaisuutena. 1990-luvulla poliisin valtuuksia lisättiin systemaattisesti, esimerkiksi salakuunteluoikeuksin ja madaltamalla kotietsinnän raja liki olemattomiin. Viranomaisten oikeutta saada tietoja ja yhdistellä eri viranomaistiedostoja on lisätty. Samaan aikaan kansalaisten mahdollisuus tietoon on heikentynyt poliittisen ja taloudellisen päätösvallan siirtyessä yhä kauemmaksi. Kokemukset uudesta julkisuuslaistakin ovat enemmän huonot kuin hyvät.
    Jokaista yksittäistä pakkokeinojen lisäystä on ollut helppo perustella hyvillä tarkoituksilla, niistä muodostuvaa kokonaisuutta ei. Tulos on, että kontrollikoneiston ote kansalaisista näiden yksityisintäkin elämää myöten on kiristynyt, samalla kun kansalaisen mahdollisuus kontrolloida vallankäyttöä on rapautunut. Pakolliset huumetestit ovat looginen ja siten sietämätön jatke tähän kehitykseen.
    Kuvaan kuuluu, että työnantajaliitto TT on kovaäänisesti vaatinut huumetestejä. Se sopii ideologiaan, jossa työntekijä kuuluu kokonaan työnantajalle. Sama ideologia pakottaa sadattuhannet työntekijät painamaan silmät ristissä ylitöitä. Usein ilman korvauksia, joita vain vähän aikaa sitten pidettiin selviönä.
    Hätkähdyttävä on Elomaan vaatimus, että oikeus alistaa huumetesteihin pitää olla ”jos pienikin vihje huumeidenkäytöstä tulee”. Elomaan vaatimus avaisi portit työpaikkaterrorille, johon verraten käpälöinnit ovat hupijuttu.
    Karpin mielestä yksilön huumeongelma on näytetty toteen jo sillä, että hän ostaa kriminalisoitua huumetta. Samalla logiikalla Suomen kansalla oli alkoholiongelma 4.4.1931, joka katosi 5.4.1931, kun viinan laillinen myynti alkoi.
    Karppi pitää kannabista vaarallisempana kuin viinaa ja tupakkaa. Verkkolehti Viridiksen (www.kaapeli.fi/viridis) kesän 2000 numerossa dosentti Pekka Saarnio esittelee tutkimusta eri aineiden kyvystä luoda riippuvuus. Saarnion johtopäätös kannabiksen ja viinan vertailusta oli kaikkiaan, että ”alkoholi on selvästi kannabista haitallisempi päihde”. ”Siksi tuntuukin merkilliseltä, että alkoholikontrollia ollaan lieventämässä ja kannabiskontrollia tiukentamassa” .
    Rikosten selvittäminen ei pyhitä mitä tahansa. Jos pyhittäisi, voisimme seuraavaksi sallia epäiltyjen kiduttamisen.
    Liioitteluako? Laillista muun muassa Israelissa.

Mikko Niskasaari
toimittaja
Helsinki




Hakatut naiset
eivät ole tyhmiä

Julkisuuteen on lanseerattu toinen toistaan nöyryyttävämpiä juttuja naisista, etenkin yksinhuoltajanaisista. Heikomman astian puolustaessa itseään esimerkiksi parisuhdeväkivaltatilanteessa pahoinpidellyn leimataan haluavan väkivaltaa.
    Islantilaisen tutkimuksen mukaan vain 0,7 prosenttia naisista on joutunut sekä entisen että nykyisen puolisonsa pahoinpitelemäksi. Nainen ei ehdoin tahdoin hakeudu väkivaltaisen miehen seuraan!
    Nainen uskoo usein ”rakastavansa miehen paremmaksi”. Naisen luonteeseen kuuluu antaa uusi mahdollisuus. Väkivaltaisessakin suhteessa on hyviä ajanjaksoja.
    Vaimoaan kaltoin kohteleva (lähisuhdeväkivaltainen) kohtelee puolisoaan julkisesti usein korostetun imelästi. Muut naiset kadehtivat uhria: ”Ah, sinulla on ihana mies, kunpa minunkin edes joskus” Parisuhdeväkivaltainen osaa liehakoida ja vaikuttaa. Hän on yleensä miellyttävä, pidetty, hyvä seuralainen, jonka kanssa viihtyy. Ainoa pitkästyttävä piirre voi olla se, että mies puhuu itsestään, kehuu olemattomiakin saavutuksiaan.
    Naisia, jotka retkahtavat väkivaltaiseen mieheen, ei voi sanoa sen tyhmemmiksi kuin parisuhteessaan onnistuneitakaan: edellisiä yksinkertaisesti on kohdannut huono onni, joka voi kohdata koska tahansa kenet tahansa.
    Yksinhuoltaja on harvoin valinnut osansa yksinhuoltajana. Hänen parisuhteensa päättymiseen on vakava syy. Joka toinen kertoo joutuneensa fyysisen väkivallan kohteeksi tai sillä uhatuksi. Väkivallalla naistaan kontrolloiva mies jatkaa puolisonsa kiusaamista lähes 40 prosentin todennäköisyydellä eron jälkeenkin. Näissä olosuhteissa lapsiaan kasvattavia pitäisi ulkopuolisten – myös yhteiskunnan – kiittää ja tukea kaikin mahdollisin tavoin. He eivät ole ansainneet kenenkään syyllistämistä eivätkä nöyryyttämistä.

Ulla Ihalempiä
Uhkasakkojen Uhrit ry.
Helsinki



<< Langan kotisivulle

Viikon muita aiheita >>

Yleisönosastoon kirjoittaminen >>

 

 


Vihreä Lanka, Runeberginkatu 5B, 00100 Helsinki, puh. 09 5860 4123 fax. 09 5860 4124 lanka@vihrealanka.fi site by VALOTALO